Andersson kirjoittaa henkilökohtaiseen sävyyn, mutta monesti runot aukeavat käsittelemään laajempaa aihetta, jopa koko maailmankuvaa. Aiheet ovat hyvin monenkirjavia liikkuen STT:n uutisesta Freudin luona käymisen kautta naarashämähäkin kertojanääneen.
Monessa runossa on surumielinen sävy ja maailmassa on paljon pielessä. Siitä huolimatta kieli on mukavan kevyttä ja miellyttävää lukea. Raskaidenkin aiheiden käsittelyn taustalla pilkistää usein jonkinlainen usko hyvään.
Kirjassa on paljon muistelua, viittauksia nykytilasta menneisiin tapahtumiin. Andersson ei pelkää paljastaa omia ajatuksiaan ja tuntojaan, sillä paljon elämää katselleen miehen huomiot välittyvät lukijalle selvästi.
Ajan meno on käännös kokoelmista Tidens framfart ja Lust. Suomentajana on toiminut itsekin runoilijana tunnettu Jyrki Kiiskinen.
Tässä mies istuu ja kaipaa naisen
vedenalaisia tulia
Iloitsee tulevaisuudesta joka meni ja kaikista muistoista
jotka heillä on edessään