Yksi vuoden 2016 hienoimpia sarjakuvia on Petteri Kantolan Ajan kanssa : Kesäni Marcel Proustin seurassa. Mies kipuilee parisuhteen raunioilla. On vain osattava luopua. Sitten tilaisuus koittaa: setä on kuollut ja mies – mahdollisesti Kantola itse – muuttaa kesäksi sedän taloon maalle. Mukaan hän ottaa Marcel Proustin merkkiteoksen Kadonnutta aikaa etsimässä. Alkaa syventyminen, kiireetön keskittyminen. Pian Proust itse saapuu miehen kumppaniksi keskustelemaan, oleskelemaan. Ja kun aika on täysi, voi mies palata takaisin.
Petteri Kantolan sarjakuvataide on todella kaunista. Hän käyttää sivu- ja ruutujakoja ilmavasti osaten antaa arvoa myös tyhjälle tilalle – hengityspaikkoja, rytminvaihtoja. Haaleita vesivärejä ja tyylitietoisia piirtoja. Hän luo ääriviivojen avulla jännittäviä rinnastuksia ja siirtymiä kuin animaatioita. Esikoisteokseksi Kantolan työ on huiman varmaa.
Kerronta ja kuvat rytmittyvät erinomaisesti. Hidas ja haikea tarina luopumisesta ja elämässä eteenpäin menemisestä etenee rauhallisesti, kiirehtimättä. Kantola jättää aikaa pohdiskelulle ja filosofoinnille. Kaikkea ei tarvitse selittää auki.
Niin, ja onhan Proustin mukana oltava Madeleine-leivoksiakin. Resepti löytyy teoksen lopusta. Suosittelen lämpimästi!