Samaan aikaan kun Suomea rummutetaan maailman onnellisimmaksi kansaksi, Suomessa on valtavan paljon masennusta. Joku voisi kutsua sitä jopa kansallissairaudeksi. Samaan aikaan sairaudesta puhuminen on yhä pitkälti vaiettu asia. Hyvin vastaava tilanne on myös käynnissä Ruotsissa, jossa joka kahdeksannella aikuisella on resepti masennuslääkkeisiin.
Anders Hansenin Aivoblues lähtee käsittelemään masennusta erottelematta ongelmia muun kehon ja aivojen välille. Tämä luo lähestymisen, jossa masennusta lähestytään fysiologian näkökulmasta. Se tuo keskusteluun uuden suunnan ja tuo enemmän huomioita elintavoista, ympäristön olosuhteista ja tunne-elämästä kuin perinteinen masennuksesta keskusteleminen.
Kirjan kirjoitustyyli on asiallista, mutta helppolukuista. Pieninä annoksina se meni varsin sulavasti ilman tunnetta, että jouduin näkemään vaivaa kirjan sisällön omaksumiseksi.
Itselleni kirjasta arvokkaimmiksi nousivat käytännönläheiset kappaleet yksinäisyydestä, liikunnasta ja onnellisuuden luonteesta. Kirjan luettuani tunsin keksineeni useita asioita, joilla voisin parantaa omaa ajatusmaailmaani. Vaikka näiden keinojen toimivuutta en vielä tiedä, pidän Aivobluesia tutustumisen arvoisena, mikäli itsellä tai läheisellä on masennusta.