Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luin Antti Hyryn Uunin ja nautin lukemastani, joten katsoin Aitankin tarpeelliseksi lukea. Tämänkin kirjan juoni on tiivistettävissä kolmeen sanaan: mies siirtää aitan.
Päähenkilölle – tässä romaanissa nimeämättömälle, mutta selvästi sama mies kuin Uunin Pietari ja kenties Antti Hyry itse – ehdotetaan juhannusseuroissa aitan ostamista. Olisi hyvä aitta, kaksikerroksinen, kerran käännetty, satoja vuosia vanha. Mies käy katsomassa ja ostaa aitan siltä seisomalta.
Aittaa siirretään, mutta sivussa touhutaan myös muissa askareissa. Pärekattokin aittaan on uusittava, joten on hankittava päreitä, sieltä täältä. Vanhoja muistellaan, puhutaan harkitusti ja vähän. Luvuilla on taipumus alkaa tekemisestä ja päätyä pohtimiseen.
Joku Hyryn vähäpuheisissa, rauhallisissa ihmisissä miellyttää. Aitta on rauhallinen kirja, jossa kuitenkin ollaan toimeliaita ja saadaan aikaiseksi. Päähenkilö on taitava käsistään, sitä kadehdin, ja ihailen myös kirjassa kuvattua rauhallista, lempeää parisuhdetta. Hyväntuulinen kirja. Hyryn parissa jatkan vielä.
”Siinä se on niin kuin ei olisikaan. Siinä on kaikki, mitä aittaan kuuluu, eikä kuitenkaan mitään, vain harmaita ohuita hirsiä. Se on harva ja vähän laho, eikä siellä ole paljon mitään sisällä, enkä oikeastaan sitä tarvitse.”
