Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Seuraavan sukupolven RoboCopin tarinassa kaikki on outoa.
Justina Robsonin Aitoa peliä -kirjan alkuasetelma on mielenkiintoinen: eletään vuotta 2021, ja vuonna 2015 tapahtuneen kvanttiräjähdyksen jälkeen rinnakkaistodellisuudet ovat avautuneet. Puoliksi ihminen, puoliksi robotti Lila Black aloittaa työn haltiarocktähti Zalin henkivartijana. Juuri niin. Ette lukeneet väärin. Robsonin Aitoa peliä -kirja on sekoitus fantasiaa, scifiä, kyberpunkia, romanttista höttöä ja toimintaa. Vannoutuneimmille Tolkien-friikeille tämä kirja aiheuttaa varmasti puistatuksia: toisena päähenkilönä on haltia, joka laulaa Motörheadia. Legolas jousineen alkaa vaikuttaa äkkiä niin lattealta.
Aitoa peliä -kirja sekoittaa genrerajoja ja on juonenkulultaan tyystin ennalta-arvaamaton. Edes päähenkilöiden väistämätön romanssi ei etene normaalilla tavalla. Kirja etenee sujuvasti ja tarina vetää mukaansa, kunhan lukija luovuttaa ohjat suosiolla Robsonille. Aloittelevia kirjoittajia neuvotaan usein, että juonen edistämiseksi tarinaan kannattaa kirjoittaa astumaan mies aseen kanssa huoneeseen. Robsonin kirjassa huoneeseen voi tulla keiju, haltia, lohikäärme tai oikeastaan mitä tahansa.
Justina Robson on luonut hyvin yksityiskohtaisen maailman, jonka lainalaisuudet ovat erikoisia ja tarkasti mietittyjä. Joitakin asioita hän intoutuu välillä selittämään hieman liiankin laveasti, eikä malta aina luottaa lukijan ymmärrykseen. Myös useampi suvantovaihe olisi tehnyt Aitoa peliä -kirjalle hyvää: nyt kirjassa edetään usein yhdestä toimintakohtauksesta toiseen, ja omituisten tapahtumien lista saattaa välillä tuntua uuvuttavalta. Suomentajan urakka on ollut hankala, eikä siitä ole selvitty ilman alaviitteitä.
Justina Robsonin kirjassa scifiä ei häivytetä sivurooliin eikä sitä pysty poistamaan pintaraapaisulla. On täysin lukijasta kiinni, pitääkö hän tällaisesta täydellisestä vieraannuttamisesta vai kaipaako hän jotain tuttua ja turvallista. Kovan luokan scifin kuluttajat tervehtinevät Robsonia riemulla ja innolla.
En koskaan unohda sitä kuinka osallistuin ensimmäistä kertaa scifiharrastajien kokoontumiseen. Olin siihen asti luullut, että Rillit huurussa -tyyppiset hard core -scifistit ovat vain ilkeiden käsikirjoittajien liioittelua, mutta todellisuus on totisesti tv-sarjoja ihmeellisempi. Robsonin luomassa maailmassa riittänee tällaisille scifi-intoilijoille monenlaista pohdittavaa ja makusteltavaa, ja eiköhän tästäkin muutama paneelikeskustelu saada aikaan.