Äitimme oli sarjamurhaaja käsittelee Shelly Knotekia ja hänen perhettään. Shelly, äiti ja pinnallisen hurmaava nainen, oli osallisena ainakin kolmen ihmisen kuolemaan.
Shelly Knotekin lapsuus oli lannistava: hänen äitinsä oli alkoholisti ja hylkäsi Shellyn tämän isän ja uuden puolison luokse. Kun Shelly oli teini-ikäinen, hänen äitinsä pahoinpideltiin kuoliaaksi. Shellyn isä ei osannut vetää rajoja tyttärelleen, ja Shellystä kehittyi omapäinen, petollinen ja häikäilemätön nainen.
Shelly sai kolme tytärtä. Hän kuritti jokaista lastaan sadistisesti. Välillä – yleensä väkivaltaiseksi yltyneen kurinpidon jälkeen – hän käyttäytyi kuin rakastava äiti, mikä sai hänen lapsensa suhtautumaan häneen ristiriitaisesti. Shellyn julmimpien tekojen kohteiksi joutuivat kuitenkin hänen luokseen muuttaneet ystävät ja sukulaispoika. Shellyn pitkäaikainen aviomies avusti teoissa ja hävitti ruumiit.
Äitimme oli sarjamurhaaja on sujuvasti kirjoitettu, mutta hieman toisteluun sortuva true crime -teos. Kirjaa lukiessa lukija tuntee valtavaa turhautuneisuutta: moni olisi voinut estää Shellyn teot. Lopulta Shellyn lapset onneksi uskaltautuivat poliisin puheille. Shellyn ja hänen aviomiehensä tuomiot jäivät kaikesta huolimatta amerikkalaisittain varsin lieviksi.
Usein pitkäaikaisissa perheväkivaltatilanteissa uhrilta kysytään, miksi tämä ei paennut tai pyytänyt apua. Kirjassa tilanteet kiristyvät äärimmäisiksi, eikä helppoja vastauksia saada. Turha rakkaus ja silkka toivottomuus ajoivat Knotekin perheen lopulta keskelle useita murhia.