Äitienpäivä on jatkoa Muistot–romaanista tutulle sukutarinalle. Se kertoo naisen elämän käännekohdista ja arjesta, jonka pieneltä tuntuvista tapahtumista kasvaa suuria ja merkitseviä. Se kertoo sitkeistä, puoliaan pitävistä ja toisiaan tukevista eri-ikäisistä naisista aidosti huumorin vilahtaessa aina välillä pienimuotoisesti näkyviin.
Pirjo Rissanen kertoo lukijoiden suorastaan vaatineen jatkoa Muistot-romaanille. Äitienpäivän voi lukea toki ilman ensimmäisen osan lukemista, tämä kantaa kyllä ihan itsekseenkin. Rissanen on saanut kiitosta henkilöiden tarkkanäköisestä kuvaamisesta ja kyvystään tunkeutua ihmisten ulkokuoren sisään kätkeytyvään todelliseen minään. Tässä romaanissa selvitellään edelleen lastensaamista, erään henkilön alkoholiongelmaa ja siitä mahdollisesti toipumista, sekavia ja pakottavia, alistaviakin ihmissuhteita, kuolemaa ja paljon muuta elämään olennaisesti kuuluvaa.
Romaanin päähenkilön, Ulpun, rakkaiden ja tärkeiden ihmisten piiri on pieni mutta intensiivinen: poika Markus ja miniä Susanna sekä entinen vävy uusine perheineen tuovat eläkkeellä olevan äidinkielenopettajan elämään väriä, vauhtia ja tärkeyden tunnetta. Erityisesti Susannaan Ulpu tuntee uutta läheisyyttä, kun sekä anoppi että miniä ovat uskaltautuneet keskustelemaan omana itsenään ja luopuneet kuorestaan.
Rauhallisen joulun jälkeen suvun naiset joutuvat yllättäen painavien paljastusten ja raskaiden menetysten kohteiksi. He kohtaavat erilaisia pettymyksiä sekä katkeruutta. Ulpu joutuu miettimään uudelleen suhdettaan poikaansa, Susanna puolestaan äitiinsä. Elämä kuitenkin antaa uusia mahdollisuuksia — uusia ihmissuhteita, läheisiäkin. Ja lopulta äitienpäivään mennessä ankeista ja karuistakin tapahtumista on alkanut kasvaa jotakin keväisen kaunista ja uutta.
Fakta nyt vain on se, että ihmisen on tietyllä tavalla nöyrryttävä elämän tosiasioitten edessä, otettava vastaan se mitä ikinä tapahtuukin, jossittelematta, syyttelemättä itseään tai muita ja elettävä niitten kanssa. Elämä on sellaista!
Mukavan raikas ja kipeä jos myös osittain kepeäkin sukutarina, jossa on myös sijansa surulle, tragedialle, romantiikalle ja rakkaudelle. Kaikelle elämässä inhimilliselle. Voin suositella kaikenikäisille perhe- ja sukutarinoista sekä ihmissuhteista kiinnostuneille.