Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Äiti meidän oli kirja, jonka nappasin jotenkin hetken mielijohteesta, jonkinlaisen intuition vallassa, ja hyvä niin. Heti alusta asti olin mukana lähes henkeä haukkoen. Kun nuori tyttö on menettänyt äidin ja saanut äitipuolen, joka osoittautuukin melkeinpä hirviöksi, ja isästä ei saa tukea.
Kerkesin kyllä miettiä, että jos tätä tahtia mennään, riittääkö tarinaa koko kirjan verran, vaan eipä se niin mennytkään. Suunnilleen puolessa välissä kirjaa päähenkilö on aikuinen ja sitten alkaa se vaihe, kun käydään läpi sitä, miten selvitään siitä, kaikkien niiden traumojen läpi.
Olin järkyttynyt siitä, miten aikuiset ihmiset voivat kohdella lasta, mutta jäin miettimään, millainen suhde päähenkilöllä oli omiin veljiinsä, jotka mainitaan kirjan alussa, mutta sitten ei enää. Entä se äitipuolen tytär, jonka kerrottiin olevan saman ikäinen kuin kirjan minä-henkilö? Kummastelin sitä, miten kukaan perheestä ei reagoinut siihen, että yhtä lasta kohdellaan huonosti.
Muuten kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu, mutta loppupuolella sen lukeminen alkoi maistua siltä, että minua olisi jotenkin yritetty kouluttaa. Nostan hattua sille, että päähenkilö on selvinnyt ja nyt vielä nostanut kissan pöydälle kertomalla kokemastaan, mutta kyllä monta kysymystä nousi ilmaan.
