Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Runoilija Silja Kejonen on minulle uusi tuttavuus. Tämä Äiti ja sylikoira on jo kolmas Kejosen kokoelmista: esikoinen Vihkilumen talo ilmestyi 2017 ja Lähetä minulle ympyrä vuonna 2020.
Äiti ja sylikoira -kokoelman runojen kuvasto on kiehtovaa. Sen ytimessä on äitihahmo, joka on äiti niin pienelle koiralle kuin tyttärellekin. Nämä roolit sekoittuvat ja lomittuvat. Kustantamon kuvaustekstin mukaan kokoelma ”sanoittaa erkaantumisen ja luoksetulemisen vaikeutta, tarkkailee tyttären puberteettia ja vahtii kännykkää”. Näitä teemoja onkin helppo runoista poimia.
Lassie palaa vartin yli viisi kotiin.
Lassie palaa kuudelta kotiin.
Lassie palaa puoli seitsemältä kotiin.
Lassie lupaa soittaa.
Lassie lupaa hyvissä ajoin soittaa
ihan kohta hyvissä ajoin Lassie noin tunnin kuluttua tai kahden Lassie
lähettää ainakin viestin.
Lassie kertoo kotona miten päivä meni.
Lassie haisee nikotiinille ja myöhästymiselle.
Kejosen runous on usein varsin vuolasta. Sanoja purkautuu sivuille vähän miten sattuu, runot eivät pysy siisteissä ja kurinalaisissa säikeissä, vaan levittäytyvät koko aukeaman mitalta, valuvat ja vyöryvät. Säkeet taipuvat luetteloiksi, toistoksi, täyttävät jopa yhden sivun lähes äärimmilleen.
Kejosen teksti on monitulkintaista ja kiemuraista. Se avautuu hiljakseen; tämä ei ole ihan helppoa, suoraviivaista runoutta. Samalla säkeet ovat kuitenkin sen verran kiinni kontekstissa, että lukijana en ole aivan hukassa. Tiedän, minkä ympärillä tässä pyöritään, mikä tekee tulkinnanvaraisuudesta mielenkiintoista. Kejosen kielenkäytössä ja kuvastossa on kauneutta ja kokeellisuutta. Tutustumisen arvoinen kokoelma!
