Colm Tóibín tuli suomalaiselle lukijakunnalle tutuksi kaksi vuotta sitten ilmestyneellä omaperäisen viehättävällä romaanillaan Brooklyn, joka kertoi nuoren irlantilaisen maahanmuuttajantytön vaiheista Yhdysvalloissa. Nyt Tóibinilta suomennettu novellikokoelma paneutuu nimensä mukaisesti äitien ja poikien suhteisiin.
Tóibinin suurin ansio on hänen käyttämänsä kieli, jonka suomentaja Kaijamari Sivill on ilmeisen taitavasti saanut käännettyä. Novellien kieli on taloudellista ja säästäväistä. Turhia ei selitellä eikä kaikkea kirjoiteta auki; kuitenkin kerronta säilyy selkeänä ja kuulaana, yhtä herkkänä kuin teoksen tyylikäs kansikuva.
Kokoelma sisältää yhdeksän novellia, jotka viimeistä lukuunottamatta sijoittuvat kaikki Irlantiin. On äiti, joka haluaa perheelleen muutakin elämää kuin ranskanperunakioskin. Äiti, jonka pappispojalla on menneisyydessään hirvittävä salaisuus. Äiti, joka kuljettaa masentunutta poikaansa mielisairaalasta kotiin. Joissakin tarinoissa äiti menetetään tai on juuri menetetty, kuten Kolme ystävää -novellissa, jossa poika menee reiveihin suoraan äitinsä ruumiinvalvojaisista.
Minulle Brooklyn jäi kuitenkin suuremmaksi elämykseksi, mutta harvinaisen luettavaa ja vaikuttavaa tekstiä ovat nämä novellitkin. Suosittelen kaikille novellin ystäville ja myös niiden kirjoittamista harrastaville.