Anne B. Ragden kirja on eräälainen norjalainen 1960-luvun Täydelliset naiset, mutta ympäristö ja olot ovat kovasti vaatimattomammat kuin Wisteria Lanella. Romaani sijoittuu trondheimilaiseen lähiökerrostaloon ja kertoo riemukkaasti ja tarkalla ajankuvauksella talon rouvien – ja eräiden herrojenkin – elämästä.
Lattioita luututaan, ruokaa tehdään, pyykkiä pestään, ja savuke palaa lähes jatkuvasti jokaisen sormissa. Nykyaikaiset kotitalouskoneet ja viihde-elektroniikka tekevät vasta tuloaan: jääkaappi ja pulsaattoripesukone on kaikilla, mutta pölynimureita vasta kaupitellaan ovelta ovelle. Radiosta kuunnellaan uutisia Vietnamin sodasta, mutta televisio on vielä harvinainen. Samalla lukijalle piirtyy kuva neljän kerroksen eri perheiden kuitenkin kovin erilaisesta elämästä.
Ragden teksti on aistimusvoimaisen tarkkaa, ja se puhuttelee ainakin meitä, jotka muistamme jotain 1960-luvusta. Jos vain lukuisat viittaukset norjalaisiin ajan tuotteisiin olisivat tutumpia, niin kirja olisi vieläkin nostalgisempi. Nyt se saattaa ainakin nuoremmasta lukijasta tuntua vierasmaalaiselta Jokanaisen niksikirjalta ja ruoka- ja siivousaineiden luettelolta, jossa oudot nimet ja tuotemerkit seuraavat toisiaan. Vai kuka 1970-luvulla syntyneistä tietää mitä on servelaati, jota kirjassa usein laitetaan leivän päälle?
Kokonaisuutena tämä kirja oli minusta kuitenkin varsin viehättävä, varsinkin kun lopussa sen näkökulma kiepautettiin hauskasti toisin päin, kun asukkaat nähtiin nuoren ovisilmäkauppiaspojan silmin. Ehkä tätä voisi kutsua juuri lukuromaaniksi, kuten takakannessa kirjaa nimitetään: sujuvaa ajankulua olematta toisaalta kevyttä hömppää, toisaalta liian raskassoutuista päntättävää. Erikseen täytyy mainita kirjan kansi, jossa nimiteksti on vähän turhan levoton, mutta itse kuva oikein ehtaa 1960-luvun tavaraa.