Merete Mazzarellan Ainoat todelliset asiat -romaani on hämmentävä teos, sillä toisin kuin muutamassa aiemmassa kirjassa, sillä ei ollut yhtä selkeää teemaa. Mazzarella siirtyykin kirjassa luontevasti teemasta toiseen ja käsittelee paitsi omaa elämäänsä kuluneen vuoden aikana, myös kommentoi ajankohtaisia asioita tuttuun tyyliinsä. Rakkaus eri muodoissaan on kirjassa suuressa roolissa, ja myös kirjailijan kohua herättänyt rakkauselämä tulee tekstissä esiin. ”Sopimaton” rakkaus mullistaa Mazzarellan elämää monella tavalla, ja hän joutuu pohtimaan paljon myös muita tärkeitä ihmissuhteitaan. Lukijaa tosin ainakin tässä suomennetussa teoksessa hieman häiritsi sanojen avo- ja aviomies samankaltaisuus, ja jos välillä puhuttiin pelkästään miehestä, ei aina heti pysynyt mukana kummasta miehestä olikaan kyse. Alkuperäiskielellä tätä ongelmaa ei varmaankaan ole.
Toinen keskeinen teema teoksessa on työ, jota kirjailija tarkastelee juuri eläkkeelle jääneen silmin. Mazzarella miettii sitä, mitä työ merkitsee eläkkeelle siirtyneelle ja miten asenteet työtä kohtaan ovat vuosien saatossa muuttuneet. Eläkkeelle jäämisen aiheuttamien muutosten lisäksi Merete Mazzarella käsittelee kirjassaan muuttoa, sillä hän muuttaa kirjan alkusivuilla ensimmäistä kertaa pois lapsuudenkodistaan.
Kirjassa käsitelty vuosi kirjailijan elämästä on varsin tapahtumantäyteinen, ja hän aloittaa monellakin tapaa ihan uuden elämän, joten kirjan tekeminen kyseisestä vuodesta on perusteltua. Itse olen kuitenkin pitänyt hieman enemmän romaaneista Illalla pelataan Afrikantähteä ja Matkalla puoleen hintaan, joissa tietty teema tekee teoksista yhtenäisemmän. Tässäkin kirjassa ovat kuitenkin mukana Mazzarellan huikeat huomiot ihmisistä ja maailmasta, joiden vuoksi itse hänen kirjojaan luen. Vai mitäpä sanotte pohdinnasta siitä, millainen olisi ollut Muumipeikon ja Peppi Pitkätossun avioliitto?