Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Veera Salmen fantastinen nuortenkirja Aina Ponoi alkaa palopuheella kirjojen vaarallisuudesta. Kun kirjaan tarttuu, jää auttamatta koukkuun. Kirjaan uppoutuminen tarkoittaa pysyviä muutoksia aivojen rakenteessa ja uhkaa tiukalla riippuvuudella. Kirjoihin ja niiden sisältämiin tarinoihin on siis suhtauduttava vakavasti.
Tässä kirjassa erilaisia tarinoita piisaa useampiakin. Päähenkilönä häärää Oboin kirjasta tuttu Oboi, jonka lisäksi omat tarinansa on Oboin sisaruksilla Fantalla ja Marmeladilla. Kirjan alussa Oboin maailma ravistuu, kun paras ystävä muuttaa kauas Ivaloon. Lasten äiti puolestaan lopettaa kirjailijanuran, koska kukaan ei enää lue kirjoja (paitsi Fanta, joka rakastaa tarinoita). Oboi kohtaa myös tiskialtaassa kylpevän sammakon, joka antaa Oboille kirjeen, jossa on tehtävä. Oboi tosin on perheestä se, joka viihtyy parhaiten pelkkien tosiasioiden parissa, joten mielikuvitussammakko on vähän vaikea asia ottaa vastaan.
Kaikenlaista omituista tapahtuu, Marmeladi katoaa ja Fanta ja Oboi päätyvät etsimään häntä Aina Ponoin hämmästyttävästä fantasiamaailmasta, jossa kaikki on mahdollista ja joka paikka tulvillaan kaneja, joiden aikeissa on jotain kevyesti hämäräperäistä. Aina Ponoin juonen tiivistäminen ei ole aivan yksinkertainen asia, sen verran runsaasti siinä tapahtuu. Paikoittain vauhti käy niin hurjaksi, että meno alkaa tuntua jo vähän kaoottiselta. Veera Salmi tykittelee mielikuvituksellisesti menemään pelkäämättä sekavuuden puolelle kallistumista. Sinne Aina Ponoi minun makuuni kuitenkin putoaa.
Vaan eipä mitään – olen jokseenkin varma, että nämä villin mielikuvitukselliset ja erilaisilla kirjallisuusviittauksilla kyllästetyt tarinankäänteet olisivat kaikessa surrealismissaan ja kummallisuudessaan viehättäneet minua joskus ala-asteikäisenä kovastikin. Muistan kirjoitelleeni lennokkaita kouluaineita; se lapsi olisi Aina Ponoista pitänyt.
Ihan en ole varma, miksi tälle on scifileima Tampereen kirjastossa lätkäisty. Ennemmin tämä fantasian puolelle kallistuu ja sitäkin enemmän kierrättää tarinoiden ja satujen maailmaa. Monelle lapselle Aina Ponoi voi olla hieman vaikea, mutta edeltäjänsä tapaan suosittelen tätä lämpimästi enemmän lukeneille lapsille. Jos kirjallisuusviittaukset aukeavat yhtään, tarina käy kiinnostavammaksi.
