Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jean Sibeliuksesta (1865–1957) on kirjoitettu aikojen saatossa hyllymetreittäin kirjallisuutta monilla kielillä elämäkerroista teosanalyyseihin, toimitetusta kirjeenvaihdosta lehtiartikkeleihin, henkilökulttia lähentelevistä intomielisistä palvonnanosoituksista mitä kriittisimpiin pilkkakirjoituksiin. Vesa Sirén tuo oman panoksensa tutkimukseen pyrkien avaamaan sitä, millainen ikoniseksi kansallisomaisuudeksi jo elinaikanaan kohonnut — vastentahtoisesti tai ei — säveltäjäsuuruutemme oli ihmisenä. Aina poltti sikaria : Jean Sibelius aikalaisten silmin koostuukin alaotsikkonsa mukaisesti suurimmalta osin sitaattiaineistosta henkilöiltä, jotka ovat tunteneet tai tavanneet Sibeliuksen tämän eläessä.
Kronologisesti etenevä henkilöhistoriikki alkaa aivan Sibeliuksen varhaislapsuuden Hämeenlinnasta, josta säilynyttä materiaalia on tietenkin niukemmin kuin säveltäjän myöhemmistä vaiheista. Opiskelu- ja boheemielämään tutustutaan niin Helsingissä kuin eurooppalaisissa metropoleissakin. Kuvaukset Sibeliuksen ja hänen taiteilijatovereidensa rankoista ryyppyrupeamista ovat värikkäitä, mutta samalla Aino-vaimon huoli yhä holtittomammaksi käyvästä rakkaasta aviomiehestään ja lopulta viiden tyttären isästä koskettaa.
Iän karttuessa Sibelius muuttui vähä vähältä etäiseksi, kohteliaaksi herrasmieheksi, joka viihtyi lähinnä Ainolansa rauhassa Järvenpäässä. Tai ehkäpä viihtyminen on väärä ilmaus — elämänsä viimeiset lähes 30 vuotta mestari vietti julkaisematta yhtäkään uutta suurta sävellystä, ja paljon porua ja murhetta niin itselleen kuin koko eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle musiikkielämällekin aiheuttaneen kahdeksannen sinfonian luonnokset hän poltti sota-aikana. Sinfoniaa ei siis koskaan saatu jälkipolvien kuultavaksi. Niin ainakin yhä uskotaan.
Oikeastaan antoisinta Sirénin teoksessa on juuri Ainolan hiljaisuudesta kertova pitkä loppuluku. Toki railakkaista viftikuvauksista ja taitelijaelämästäkin lukee mielellään, mutta kuitenkin vanhenevan säveltäjän hidas ja hiljainen pako elävästä, luovasta taiteilijasta kohti koko kansakunnan kaapin päälle korotettua monumenttia — Ainolan ammattihaastateltavaa — on hyvin kiinnostavaa.
Aina poltti sikaria ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1999, ja nyt Vesa Sirén on hieman uudistanut kirjan sisältöä saatuaan käsiinsä aiemmin tuntematonta ja tutkimatonta arkistomateriaalia. Sirén toteaa esipuheessaan uuteen laitokseen Sibelius-tutkimuksen edistyneen 2000-luvulla paljon. Myös Sibeliuksen sävellystyötä on tutkittu yhä tarkemmin. Vastikään on valmistunut myös Sibeliuksen sävellysten kokonaislevytyskin. Sirénin mukaan juuri nyt oli oikea hetki parannella ja korjailla alunperinkin hyvää kirjaa vielä paremmaksi.
Aina poltti sikaria on moniääninen kokonaisuus, jossa kerrontavuoron saavat sukulaiset monessa polvessa, palvelijat, ystävät ja kylänmiehet, kulttuurihenkilöt ja kanssataiteilijat, toimittajat ja kriitikot meiltä ja muualta. Vesa Sirén hallitsee aihepiirinsä suvereenisti ja hänen tekstinsä on nautinnollista luettavaa. Tätä Sibelius-elämäkertaa kelpaa vinkata!
