Marja Vehmarvarsi on opettaja nykyajan koulussa, joka on kuvitelma siitä, mitä koululaitos ehkä voisi tulevaisuudessa olla. Ei ole luokkia ja oppilaat ovat asiakkaita, opettaja opettavat etänä ja no, tämän lukijan mielestä ihan kauhuskenaario.
Jos Marja kamppailee kaiken väsymyksen ja muun kanssa, niin hänen vanhempansa ovat jo eläkkeellä ja keksineet tubettamisen. Aina ja Toivo ovat olleet opettajia ja nyt he tekevät hauskoja videoita siitä, mitä koulumaailma heidän aikanaan oli. Tämä lukija voi fiilistellä muistoilla, koska sellaistahan se oli.
Marjan mies on opettaja, Marjan tytär on opettaja ja tyttären mies, joten opettajia piisaa ja jokaisella on omat metodinsa. On työuupumusta, on kaikkea väsymystä, on oletettua työuupumusta, mutta Aina ja Toivo ovat ne, joilla tuntuu menevän hyvin…
Aina ja Toivo ovat siis vanha pariskunta ja vaikka heillä on hauskaa ja kyky tehdä kivoja koulumaailman videoita, joita kaikki, ne nykyajan koululaisetkin, katsovat, niin heillä on yksi huoli – he tietävät pian kuolevansa, mutta haluavat kuolla yhdessä. Niinpä, tämän kirjan yksi kiperä aihe on eutanasia.
Minna Lindgren osaa kivalla tyylillä, huumorin keinoin, paneutua tärkeisiin asioihin. Kun tätä kirjaa lukee, naurattaa ja silti sitä vaan nyökyttelee, että niinpä, näinhän se on.