Suomi oli 1930-luvun alussa maatalousyhteiskunta, jonka vaurastumisen vuodet vasta siinsivät horisontissa. Pulakautta pahensi osaltaan New Yorkin pörssiromahduksesta alkanut suuri lama. Taantumastaan huolimatta kehittyvä ja teollistuva Amerikka veti siirtolaisia puoleensa.
Monen muun tavoin Sally Salminenkin lähti tuolloin sisarensa kanssa Atlantin yli kohti parempaa elämää ja seikkailuja. Sally ja sisarensa Alli tekivät kotiapulaisen ja keittäjättären töitä vaihtuvissa ja vaativissa amerikkalaisperheissä. Työ oli raskasta ja pulaa oli niin vapaa-ajasta kuin ruoastakin. Silmiinpistävä eriarvoisuus nosti omanarvontuntoisessa ahvenmaalaisessa uhmaa: tähänkö pitäisi tyytyä, olla ikuisesti näkymätöntä ja epäitsenäistä alaluokkaa?
Sally halusi elämältä enemmän ja käytti vähäiset vapaa-aikansa lukemiseen ja opiskeluun, kävi kirjekursseja ja luki kirjallisuutta englannin sanakirjan kera. Lopulta englanninkieli alkoi taipua myös oman kirjoittamisen välineeksi.
Sally Salmisen unelmat paremmasta elämästä kävivät huikealla tavalla toteen. Kirjoittamisesta oli tullut hänen pelastusrenkaansa arjen keskellä ja hän työsti kaikki vapaahetkensä tarinaa pohjanmaalaisesta Katrinasta ruotsiksi. Tarina tuli sopivasti valmiiksi, kun skandinaaviseen romaanikilpailuun kaivattiin osanottajia. Katrina voitti kilpailun pääpalkinnon ja hetkessä tuntemattomasta, isäntäperheilleen näkymättömästä kotiapulaisesta tuli julkkis. Häneltä haluttiin haastatteluja, puhuttiin elokuva- ja käännösoikeuksista.
Sally Salminen julkaisi muistelmansa Min amerikanska saga jo 1960-luvulla. Oli siis jo korkea aika saada tästä myös suomennos! Niin paljon kuin siirtolaisuudesta on kirjoitettukin, Salminen tuo siihen paljon uutta isäntäperheidensä kautta, sisältä päin. Hän seuraa myös kauempaa Euroopan tuolloisia tapahtumia, kun aatteet myllertävät ja Eurooppa on menossa kohti toista maailmansotaa.
Hänen tekstinsä on herkullisen osoittelevaa ja pisteliästäkin; vaikka kotiapulaisena oli taivuttava nöyryyteen, niin pinnan alla kuohui koko ajan. Katrina – joka ilman muuta on luettava tämän jälkeen – onkin sitten oma juttunsa. Onpa Sally Salmiselle harkittu Nobelin palkinnon ehdokkuuttakin aikoinaan, joten tehtäköön hänelle ansaitsemaansa tilaa suomalaiskirjoilijoiden joukossa.