Aikamatkakuvia Helsingistä on kirja, jonka parissa viihtyy.
Jokaisella aukeamalla on kuva, johon on sisällytetty kaksi kuvaa, joiden välillä on rapiat 100 vuotta. Mennyt ja nykyaika kohtaavat sulassa sovussa ja miten hyvältä tuntuukaan katsoa. Kuvat ovat niin taidolla rakennettuja, että jo se on yksi syy ihastella kirjaa.
Jokaisella aukeamalla on yksi paikka. Pääosin nämä ovat niin tuttuja maisemia, että lähes jokainen Helsingissä käynyt niitä tunnistaa. Ja vaikka ei tunnistaisi, ei haittaa, koska se juttu on juuri siinä, miten ajat kohtaavat. Jos tien oikealla puolella on polvihousuinen pikkupoika, niin vasemmalla on farkkuhousuinen nuori poika. Tai kun on hieno moottoripyörä, niin taustalla on hevosia rattaineen.
Kun ensin katsoo kuvaa ja sitten lukee kuvatekstin, joka kertoo pienen historiapläjäyksen, niin sitten voikin taas katsoa kuvaa. Upota sinne kuvaan ja sen tunnelmiin. Jokaisessa kuvassa on niin paljon kaikkea, ettei se ole yhdellä silmäyksellä katsottu.
Tällaisia kirjoja toivoisin lisää, ihan mistä tahansa paikasta. Uskoisin niiden palvelevan monia ja etenkin niitä, jotka eivät jaksa/viitsi niin keskittyä lukemaan. Tässä tulee esiin totuus ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”.
Vaikka olin tämän kirjan parissa aikamatkalla aina sadan vuoden taakse, luin ja katselin sen yhdeltä istumalta ja oikein harmitti, kun viimeinen sivu tuli ihan liian pian. No, onneksi voin pitää pienen tauon ja palata kirjan pariin uudestaan.