Nelimaan tarina jatkuu. Jostain syystä minulla kesti viisi vuotta tarttua tähän jatko-osaan, ja sitä tuskin olisi tapahtunut, ellei sarjan kolmas osa, Uusi maailma, olisi voittanut Tähtifantasiaa vuonna 2013. Vaan ihan hyvä että tartuin – Aika on lahjoista suurin olikin itse asiassa mukiinmenevä tarina. Sota turilaita vastaan jatkuu taustalla, mutta tällä kertaa pääpaino on muualla.
Heti aluksi tapahtuu järkytys: Piirin Miekkamestari, satoja vuosia maailman parhaana miekkailijana hallinnut Gio Ami syrjäytetään. Nuori sotilas Wrenn voittaa Miekkamestarin kaksintaistelussa ja pääsee kuolemattomien piiriin, kun taas Gio Ami joutuu satojen vuosien kuolemattomuuden jälkeen palaamaan kuolevaiseksi. Tällainen muutos herättää katkeruutta, se ei liene yllätys kenellekään.
Päähuomio on kuitenkin kaukana Nelimaasta. Purjehtija Utu löytää kaukaa mereltä Trisin saaren, jossa asuu ihmisiä. Saarella on erikoiset tapansa, kuten täysin demokraattinen hallintomuoto ja kaikenpuolinen rauha ja sopu. Lisäksi saarella on runsaat jalometallivarat. Tämä herättää tietysti paljon intohimoja Nelimaassa ja hankaluuksia Trisissä, jossa uusia tulokkaita ei oteta aivan hymyssä suin vastaan.
Siinä sivussa Jant, edelleen kirjan päähenkilönä, taistelee huumausaineriippuvuuttaan vastaan ja yrittää selvitä järjissään inhoamastaan merimatkasta. Lukija sivistyy samalla Nelimaan historian suhteen. Tarina käy kiinnostavaksi, ja tästä on hyvä jatkaa Uuden maailman pariin – tällä kertaa nopeammin kuin viiden vuoden tauon jälkeen, se on varmaa.