Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Halusinko minä olla äiti, jotta minun ei tarvitsisi olla yksin? Halusinko minä olla äiti, että minua ei säälittäisi. Halusinko minä olla äiti, että minulla olisi edes jotain omaa. Joku joka haluaisi minua ja rakastaisi ehdoitta. Saisi minut tuntemaan oloni tärkeäksi.”
Ella on kolmikymppinen uranainen, kauppakorkeakoulun kasvatti. Hän on elänyt iloiset opiskeluvuodet ja seurustellut Mikon kanssa, mutta kun lasten saaminen alkoi tulla ajankohtaiseksi, suhde katkesi. Vähitellen äitiyden kaipuu tulee yhä suuremmaksi, mutta sitten biologia lyö vastaan: Ellalla on vaikea endometrioosi eikä hän voi tulla raskaaksi. Samaan aikaan lapsuuden sielunsisko Anna alkaa odottaa vauvaa enemmän tai vähemmän vahingossa, ja Ellan tunteet kuohuvat: toinen ei voi saada lasta ja toinen ei halua. Mutta voisiko perheen kenties muodostaa toisinkin, voisiko keksiä jonkin aivan uuden mallin?
Äidit on Maria Ruskon esikoisromaani ja ihan onnistunut sellainen. Ei välttämättä kovin suurta kirjallisuutta, mutta hyvin lukukelpoinen kirja. Kieli soljuu tasaisen kauniina, vain muutamat typografiset kikkailut tuntuvat vähän harrastelijamaisilta. Ehkäpä kirjan tarina ei puhutellut minua kovin paljon, mutta Rusko osaa kuvata äitiyden ympärillä liikkuvia tunteita taitavasti ja eletyn tuntuisesti: sekä Ellan äidin 1980-lukulainen vapaamielinen äitiys, Ellan oma lapsenkaipuu ja Annan masennus vauvan syntymän jälkeen kuvataan tuoreesti ja voimakkaasti. Uskoisin että moni äitiyden eri tunnetilojen kanssa kipuileva lukija löytää paljon tuttua tästä kirjasta.
