Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Keski-ikäisellä Aulilla on näennäisesti kaikki hyvin. Hän suunnittelee työkseen teemahäitä, on onnellisesti aviossa ja heillä on kolme poikaa. Kulissit ovat kunnossa, mutta silti ne alkavat luhistua. Kun Auli käy gynekologilla, hän saa tietää kantavansa papilloomavirusta. Eero on ollut hänen ainoa suhteensa — mutta hän ei siis ilmeisestikään Eeron. Koko elämä tuntuu järkkyvän, mutta vielä hän ei osaa olla edes vihainen.
Pojat puolestaan ovat kaikki erilaisia. Vili on lähtenyt omille teilleen jo aikoja sitten, suorittanut siviilipalveluksen isänsä tahdon vastaisesti ja muutenkin inhoaa isäänsä. Tämän rahoistakaan hän ei halua penniäkään. Hän sinnittelee ja opiskelee sekä tekee taidetta. Vili ei pääse kuitenkaan irti Juhosta, toisesta veljestä, joka on ilkeä, vastuuton, kaikkien hyväksikäyttäjä, rahanahne valehtelija, joka aiheuttaa sotkun toisensa jälkeen syyllistyen myös ikävään välikohtaukseen. Nuorin poika, Valtteri rakastaa vain jääkiekkoa. Hän on kuitenkin tarkka havainnoissaan ja on huomannut yhtä ja toista jo isovanhempien luona. Hän on todistamassa myös inhottavan väkivaltaista kohtausta kotona, josta hän kokee syyllisyyttä, koska ei pystynyt tekemään mitään.
Saara Kesävuori kuljettaa tarinaa ilmavasti kunkin henkilön kautta nähtynä ja koettuna, välillä jännittävästi ja hieman trillerinomaisestikin. Perhe-elämä ei ole todella mitään idylliä, vaikka ulkoiset puitteet sitä olisivatkin. Vaikka Aulikin ihastelee sisustusta, jo seuraavassa tilanteessa ollaan aivan toisissa sfääreissä. Tarina kuljettaa ihmisiä ja paikkoja eteen; kotoisan keittiön ja vankilan tapaamishuoneen, Eremitaasin ja kunnon kapakan… sekä eräät olennaiset teemahäät.
Auli tekee päättäväisesti omat ratkaisunsa, samoin kuin pojatkin. Tähän liittyy kuitenkin tapahtuma, joka saa hänet luopumaan urastaan ja miettimään ihmisten perusolemusta aina uudelleen. Niin Eeron äidin kuin erään hääparinkin kohdalla. Myöskään oma poika, Juho, ei jää täysin vaille mahdollista suvun kirousta. Kysymys onkin perinteinen: Periytyykö pahuus?
Ulkoisesti hyvin toimeentulevan perheen salaisuudet ja taustat pengotaan läpi. Salaisuudet tuntuvat tulevan esiin joka puolelta yhtä aikaa. Joku on valehdellut, toinen pettänyt, kolmas antanut vain ymmärtää ja tilanne jatkuu… Kirja on täynnä painavaa asiaa. Pitääkö kaikkia ihmisiä jaksaa ymmärtää ja kuinka kauan? Mitkä ovat perhesiteiden ja sukulaisuuden merkitykset? Onko kaikissa romaanin hahmoissa piirteitä meistä itsestämme? Olen aina pitänyt Saara Kesävuoresta eikä tämäkään teos petä odotuksia; säväyttävä tarina eräänlaisesta perhe-elämästä. Suosittelen jokaiselle hyvän lukuromaanin ystävälle, perinteinen perheromaani tämä ei ole.