Kääntäjä ja kirjailija Kyllikki Villa tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2004 julkaistulla Vanhan rouvan lokikirjalla, joka on erään Etelä-Amerikan matkan päiväkirja. Villa matkusti 35 vuotta rahtilaivoilla ympäri maailmaa ja näistä matkoista on sittemmin julkaistu useita matka- ja päiväkirjoja. Viimeisimpänä niistä ilmestyi hiljattain Kyllikin tyttären Saara Villan toimittama Äidin lokikirja.
Kyllikki ja Saara lähtevät ensimmäiselle yhteiselle matkalleen Puolaan vuonna 1965, kun Saara on noin 6-vuotias. Matkalla molemmat huomaavat viihtyvänsä merellä, joten seuraavana kesänä lähdetään pitkälle matkalle rahtilaivalla Kreikkaan. Siitä eteenpäin he tekivät laivamatkan melkein joka vuosi kohteiden vaihdellessa Välimerestä Etelä-Amerikkaan ja jopa maailman ympäri. Saara matkusti mukana niin kauan, kun lapsialennus oli voimassa eli 12-vuotiaaksi.
Äidin lokikirjaan on koottu Kyllikin päiväkirjat noilta Saaran lapsuusajan matkoilta. Välissä on Saaran selityksiä ja kommentteja, jotka tuovat lisäyksiä Kyllikin tekstiin ja taustoittavat kulloistakin elämäntilannetta. Päiväkirjamuodosta huolimatta jo Kyllikin alkuperäinen teksti on kirjoitettu yleisölle, eikä sisällä kovin avoimia tunnustuksia henkilökohtaisesta elämästä, vaikka toki matkanteon epävarmuus, päänsäryt ja muuta mukaan mahtuukin. Tekstiin on aina merkitty kirjoitusaika ja -paikka ja tarjolla on myös kaksi kuvasikermää matkojen varrelta.
Päiväkirjat tarjoavat mielenkiintoisen mahdollisuuden kurkistaa matkustamiseen 1960-luvun lopun maailmassa sekä tilaisuuden seurata elämää rahtilaivalla. Lastaamiset, purkamiset, säätiedot, muut matkustajat sekä laivan päivittäiset tapahtumat rytmittävät tekstiä, mutta silti kaikesta näkee, etteivät matkat suinkaan olleet vain lomaa. Jo ensimmäisistä matkoista lähtien toimi laiva ja matkakohde myös Kyllikin työpaikkana. Iso osa matkan budjetista koostui käännös- ja kirjoitustöistä, jotka tehtiin matkan aikana. Toki Kyllikki ehti myös Saaran kanssa rannalle, mutta seuraavassa lauseessa todetaankin sitten päivän aikana käännettyjen liuskojen määrä.
Villojen kirja toimii ehdottoman hyvänä matkakuumeen nostattajana, vaikka itse en voisi kuvitella viettäväni viikkoja laivassa. Teos tarjoaa myös mielenkiintoisen näkökulman lapsen kanssa matkustamiseen. Saara on todennut, että hänet otettiin aina tasaveroisena matkakumppanina mukaan matkantekoon ja hän sai laivoilla osallistua töihin miesten kanssa. Välillä tekstistä kumpuavat Kyllikin mielipiteet lasteenkasvatuksesta ja maailmanmenosta, ja niistä näkee, että hän on ollut monella tavalla aikaansa edellä. Maailma on toki muuttunut paljon noista ajoista, minkä näkee erityisesti rahaliikennettä ja postia koskevista järjestelyistä. Internet ja luottokortit puuttuvat, mutta aina asiat jollain tavalla selviävät.
Suosittelen Äidin lokikirjaa leppoisaksi kesäkirjaksi riippumattoon, tosin sillä varoituksella, että matkakuume voi tarttua.