Päähenkilö Kate, 30-vuotias toimittaja ja runoilija, on palaamassa Aasiasta kotiin Yhdysvaltoihin. Hän on elämässään monen tien risteyksessä. Hänen lapsensa syntyisi pian, ja hänen äitinsä Katherine on kuolemansairas. Häät Mattin kanssa ovat suunnitteilla, ja pitäisi kesyttää myös Mattin poikaviikarit uusperheeseen ja sietää Mattin ex-vaimon nokittelu. Katherine muuttaa talon yläkertaan, Katen vauva syntyy, kotiapua kulkee ovissa, ja koirakin mennä huiskii jaloissa.
Katen tarina on myös runoilijan ruuhkavuoden sisäisen tapahtumisen kuvaus. Elämä on saapumista ja lähtemistä, kohtaamista ja eroamista, syntymistä ja kuolemista. Runoilijankin arkiroolina on olla äitinsä lapsena ja lapsensa äitinä.
Sisäinen maailma oli väistynyt, sen tilalle olivat tulleet muiden elämät ja niihin liittyvät mysteerit. Hän oli hoitaja, hän piti huolta, heräsi joka päivä omassa vimmatussa evoluutiossaan.
Tavalliseen elämään kuuluvat asiat ovat kokijalleen ainutlaatuisia, ja niistä voi kirjoittaa kiinnostavasti ja kliseettömästi. Tapahtumat voi nähdä uudella tavalla tai uusia tapahtumia voi sijoittaa vanhojen mielikuvien rinnalle. Phillipsin teksti toimii juuri näin; kun kertomus kulkee edestakaisin ajassa ja paikassa, sen ihmiset tulevat yhä lähemmäs. Hienointa oli Katherinen ja Katen, äidin ja tyttären, yhteisymmärryksen ja keskinäisen kiintymyksen kuvaus vääjäämättömän eron edellä.