Sarjakuvataiteilija Alison Bechdel on ottanut sarjakuvaromaaninsa aiheeksi yhden vaikeimmista: äitinsä. Miksi äiti on sellainen kuin on? Mikä määrittää vanhemmuutta? Miten hän voisi käsitellä omaa suhdettaan äitiinsä?
Loppujen lopuksi Alison Bechdelin Äideistä parhain ei niinkään kerro Bechdelin äidistä, vaan oikeastaan ennemminkin Bechdelistä itsestään. Hän tutkii omaa suhdettaan äitiinsä lähes pakkomielteisen psykoanalyysin avulla. Mutta mitä hän oppii itsestään tai läheisistään vuosikymmenten terapiaistuntojen aikana? Löytääkö hän lopulta jotain?
Lukukokemuksena Äideistä parhain on melko raskas. Lainaukset teoreetikoilta, erityisesti Donald W. Winnicottilta ja Adrienne Richiltä sekä kaunokirjallinen materiaali Virginia Woolfin Majakasta, kattavat suuren osan koko teoksesta. Bechdel peilaa omaa suhdettaan vanhempiinsa sekä itseensä teoreetikkojen kautta.
Kuvittajana Bechdel on kiistatta taitava ja muutenkin pelkkä teoksen tausta-aineiston haaliminen on ollut valtava työ. Omaan kirjalliseen makuuni Äideistä parhain ei ehkäpä ihan täysillä kuitenkaan kolahtanut, koska psykoanalyysi ja psykoterapia aihepiireinä ovat minulle varsin vieraita. Mutta kannattaa silti tutustua!