Helsinki, se monen muistissa oleva Helsinki, ennen Makkarataloa, se tulee tämän kirjan sivuilla vastaan! Kuvia on ja ne ovat toinen toistaan ihanampia.
Toimittaja Eino Leino on tehnyt tekstin tähän kuvateokseen ja se on erittäin kulkeva. Leino on tavannut Claire Ahon, jonka kamerasta suurin osa kuvista on. Claire Aho on Juhani Ahon pojan tytär, aikansa valokuvaaja. Aho&Soldan oli yritys, jonka perustivat Claire Ahon isä ja setä ja kuvat on signeerattu niin, ettei varsinaista kuvaajaa ole tiedossa. Claire Aho oli suomalaisen värivalokuvauksen uranuurtaja.
Leino kuvaa sanallisesti 1950-luvun Helsinkiä ja kuvat kertovat loput, ehkä enemmänkin. Lisäksi Ahojen suvun tarina tulee esille, lyhyesti ja ytimekkäästi. Juuri kun pääsee vauhtiin lukemastaan, jota siis ei ole kovikaan paljon, koska kuvia, niitä on runsaasti, teksti loppuu…
Tai oikeastaan teksti muuttuu, ensin ruotsin- ja sitten englanninkieliseksi. Upeaa! Tämän kirjan voi siis lukea lähes kuka tahansa ja jollei voi lukea, aina voi katsoa kuvia, sillä niitä riittää kannesta kanteen.
Kuvat ovat aikansa kuvia; niistä näkee ajan muodin ja monia kivoja pieniä yksityiskohtia. Mitä myytiin ja mihin hintaan. Millaisia rakennuksia oli ja millaisia autoja. Kuvat elävät, niissä on aina jotain menossa. Teoksen avulla pääsee oikealle aikamatkalle 1950-luvun Helsinkiin, josta vaan jotenkin niin pidän!
Kyllä, minä pidin tästä kirjasta tavattomasti ja aion palata sen ääreen vielä monta kertaa, kun nykyaika alkaa ahdistaa.