Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ranskalainen psykiatri laskee jäljellä olevia potilastapaamisia ennen eläkkeelle jäämistä: niitä on 800. Hän on 71-vuotias. Hän kokee olevansa huijari: ei hän oikeastaan tunne olevansa keskusteluissaan läsnä. Hän odottaa jo nurkan takana odottavaa vapautta, mutta mitä sitten? Mikä siellä odottaa?
[R]auhoittelin itseäni ajattelemalla, että jos nyt kuolisin sydänhalvaukseen, ainakin kaikki olisi ohi. Silloin olisi täysin yhdentekevää, löydettäisiinkö minut vai ei.
Rutiinien, yksinäisyyden ja vanhuuden oireiden keskelle tulee vielä yksi uusi asiakas, Agathe, saksalaissyntyinen vaikeasti psyykkisesti sairas nainen. Jotain uutta herää vielä kerran, vielä yhden kerran psykiatrin mielessä.
Olen tainnut ennekin kehaista lähikirjastojen valikoimia. Anne Cathrine Bomann oli minulle aivan tuntematon tanskalaiskirjailija vielä eilen, ja nyt olen lukenut hänen herkän pienen romaaninsa Agathe. Romaanin päätunnelma tulee luopumisen tuskasta, merkityksettömyyden tunteesta: tämäkö elämällä varalleni oli? Pitikö olla enemmän? Psykologina itsekin työskentelevä Bomann löytää vanhaan päähenkilöönsä aitoa lämpöä ja tarjoilee oivalluksen hetkiä myös lukijalle: se sinua hoitava ihminen on myös ihminen! Ei Agathen psykiatri muiden sääliä kaipaa, mutta hänen oma ymmärryksensä omasta itsestään ja hänen työnsä pohjasta näyttäytyy jopa sangen ironisessa valossa. Agathe on apeansuloinen romaani, joka ei kuitenkaan muserra vaan ennemminkin antaa katsella tuskaa halausetäisyydeltä, ymmärtäen, lohduttaen.
Agathe oli erinomainen yllätyslöytö, pieni helmi, jonka soisin käväisevän useammankin lukijan hyppysissä. Kauniille romaanille iso suositus!
