Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Juha Vakkurin afrikkalaista matkatrilogiaa voi pitää yhtenä tämän vuoden parhaista kirjallisista löydöistäni. Vakkuri on kokenut ja sivistynyt vanhempi valtiomies, joka tietää, missä liikkuu ja mitä haluaa. Vakkurin matkakirjat ovat monipuolisia läpileikkauksia toisaalta historiaan ja politiikkaan ja toisaalta ihan nykypäivän matkaamisen haasteisiin. Kuinka röykkyisinkin puskataksipätkä muuttuu nautinnoksi, kun torakoita vilisevässä hotellihuoneessa saa lasillisen kylmää roseeviiniä.
Afrikan ympäri on trilogian kirjoista laajin – lähes 700 sivua – mutta toisaalta siinä kuljettu reittikin on huikea: Mauritaniasta Afrikan länsirannikkoa pitkin aina Hyväntoivonniemelle asti (joskin Norsunluurannikko jäi väliin levottomuuksien vuoksi, eikä viisumia Angolaan järjestynyt – mistä seurasi se, että lyhin reitti Brazzavillen Kongosta Namibiaan kulki lentäen Addis Abeban ja Johannesburgin kautta), josta edelleen pääosin rannikkoa pitkin pohjoiseen kohti Etiopiaa, merkittävinä poikkeuksina vain koukkaukset Zimbabwen ja Sambian kautta.
Kaikkiaan Vakkuri vierailee reissullaan yli 20 maassa, joista jokaisesta hänellä on persoonallista kerrottavaa. Vakkurin tarkoituksena tällä matkalla oli selvitellä nimenomaisesti, millaisen vaikutuksen kolonialistit olivat asuttamilleen seuduille jättäneet ja miten valkoisen miehen kädenjälki edelleen alueella näkyi. Afrikan valtaus kun luonnollisesti aloitettiin pääsääntöisesti rannikon kautta.
Ja levotontahan Afrikassa on ollut siitä alkaen, kun valkoinen valtaeliitti väistyi. Vakkurin huomio useista maista on varsin samankaltainen: hallitsijat ovat ehkä vaihtuneet paikallisiin heimomiehiin, mutta tavat ovat juurtuneet. Riistoa ja korruptiota harjoitetaan masentavan paljon, ja presidentin velvollisuuksiin tuntuu kuuluvan haalia mahdollisimman paljon omaisuutta ennen väkivaltaista vallanvaihdosta. Ja usein he saavat toimia mielivaltaisesti, jos he eivät sotke rikkaan lännen intressejä.
YK:n konsulit nukahtivat Liberian kohdalla pahasti. Kenties skandaalia ei huomattu siksi, että sortajilla ja sorretuilla oli sama ihonväri. Tässä suhteessa tilanne ei ole maailmanjärjestön politikoinnin suhteen kovin suuresti muuttunut. Afrikassa on näihin päiviin asti saanut sotia ja tappaa oman ja naapurimaan kansalaisia ulkomaailman puuttumatta asiaan, elleivät veriteot tapahdu öljyä tuottavassa maassa ja siten uhkaa lännen hyvinvointia.
Juha Vakkurin Afrikan ympäri on mainio matkakirja ja erittäin kiehtova tietopaketti. Suosittelen!
