Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä teos herätti heti mielenkiintoni, kun siitä kuulin. Ruotsalaisen saamelaiskirjailijan runomuotoinen eepos Ruotsin saamelaisten vaiheista, kirjoitettu August-palkinnon tasoisesti? Kyllä kiitos! Kun kirjan kirjastosta sain, ensimmäinen reaktio oli sitten säikähdys; tämähän on hurja tiiliskivi!
Vaan ei syytä huoleen. Teos on paljon pelottavaa ulkoasuaan kevyempää luettavaa. Huikean käännösurotyön tehnyt Kieletär Inarin Kaija Anttonen epäilee esipuheessaan, onko onnistunut tavoittamaan Linnea Axelssonin alkuperäisteoksen ruotsin lyhyisiin sanoihin perustuvaa kepeyttä, mutta höpsis, sanon minä: Ædnan soljuu kyllä suomeksikin erittäin sujuvasti. Taitto on hyvin väljä, joten sivua saa olla kääntämässä yhtenään.
Melkoisen tarinan Axelsson runoillaan kertoo. Tapahtumat alkavat Lapista 1920-luvulta, jossa saamelaisperhe elää perinteistä paimentolaiselämää, vaeltaen porojen perässä laitumelta toiselle, maiden rajoista välittämättä. Sitten tulevat ruotsalaiset viranomaiset ja sanovat, että te olette muuten ruotsalaisia nyt ja teidän alueenne on tässä. Ihan sama, jos porotokat haluavat vaeltaa perinteisille laitumilleen; ne ovat muiden maita nyt.
Ruotsalaiset tuovat Lappiin kaikenlaista muutakin. Kallonmittaajia ja kansatieteilijöitä julistamaan saamelaiset alemmaksi roduksi. Kaivosyhtiöitä louhoksineen ja Vattenfallin patoamaan joet vesivoiman vuoksi. Koulut, joihin saamelaislapset viedään ruotsalaistettavaksi, joissa heistä nyhdetään saamen kieli irti.
Tarina jatkuu myöhempiin sukupolviin ja toisiin sukuihin aina 2000-luvulle asti. Uudet polvet saavat oikeuksia takaisin ja yrittävät saada yhteyttä kansalliseen perintöönsä, saamenpukuihin, kieleen, joikaamiseen. Mutta siinäkin on epäreilut piirteensä, kun Ruotsin hallitus päättää mielivaltaisesti ketkä ovat saamelaisia ja ketkä eivät. Paliskunnat käyvät oikeutta maankäyttöasioista Ruotsin valtiota vastaan.
Mikä tapahtui Ruotsissa, tapahtui tietysti myös Suomessa. Mikään tässä kirjassa esitetty ei ole ruotsalaisten yksinoikeutta. Yhtä lailla Suomi kolonialisoi Lappia. Marinin hallituksen on toivottu saattavan saamelaiskäräjiin liittyvää lainsäädäntöä kuntoon, mutta keskusta on jarruttanut asiaa, eikä se näytä tällä vaalikaudella etenevän. Väsytystaistelu valitettavasti toimii: monet saamelaisaktiivit ovat lopen uupuneita asiaan.
Axelssonin tyylilajina on siis runous. Kyse ei ole säeromaanista, vaan pitkästä runoelmasta. Säkeet ovat lyhyitä ja pelkistettyjä, mutta niin vain niistä rakentuu hieno kokonaisuus. Lukeminen vaatii hivenen tarkkaavaisuutta, kerronta hyppii ajasta ja näkökulmahenkilöstä toiseen, mutta onneksi aika ja näkökulma kerrotaan selvästi. Joku sukupuu henkilöiden suhteesta toisiinsa olisi ollut hyödyllinen.
En usko, että Ædnania kovin monille kielille käännetään. Anttosellekin teos oli monen vuoden urakka. Onneksi on apurahoja myöntäviä tahoja, joiden tuella tällaistakin voidaan suomentaa, koska puhtaan kaupallisin ehdoin tämän kirjan suomentamisessa ei varmasti olisi ollut mieltä. Kiitos siis apurahoittajillekin, tämä kirja on todellinen kulttuuriteko.
