Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muistan aikoinaan, kun kuskasin poikaani ja sen kavereita futisharkkoihin ja takapenkillä keskusteltiin, millä sivulla kukin on lukemassa Zlatanin kirjaa. Olin ihan innoissani, että pojat olivat kiinnostuneet lukemaan (paitsi se oma poikani). No, siitä on jo kymmenen vuotta…
Vaan nytpä on ilmestynyt uusi kirja Zlatanista. Jo siitä ekasta kirjasta olin niin innoissani, että olin aivan myyty, kun sain tämän uuden kirjan käsiini. Adrenaliini on erittäin kuvaava nimi kirjalle, sillä se on se, millä Zlatanin saa toimimaan.
Olen usein kuullut kommentteja siitä, miten Zlatan on omahyväinen, itsekäs oman tien tallaaja ja kaikkea vastaavaa. Hyvä, voi olla, mutta siihen on syynsä ja ei ollenkaan huono, että kun on lähtökohdat olleet mitä on, niin jos sieltä vaan sitkeesti ponnistaa ja selviää, niin onhan se hienoa.
Tässä kirjassa Zlatan kyllä ihan selkeästi myöntää olleensa välillä ihan kusipää, mutta nyt kun on tullut ikää lisää ja omat pojat kasvavat, hänestä on tullut melkeinpä seesteinen keski-ikäinen isä. No, ei ihan, mutta melkein. On kuitenkin viisautta ja rohkeutta myöntää omat virheensä ja kertoa niistä, että toisinkin olisi voinut tehdä. Vaan, jälleen niin, että monellekin käyttäytymiselle on ollut syynsä.
Kovan kuoren alla on aina piilossa jotain pehmeää, niinkuin kananmunassa. Kun Zlatan kertoo rakkaudesta palloon, niin se on ihan oma lukunsa. Miten joku voi olla niin rakastunut lajiinsa, että jopa pallo, jolla sitä harrastaa, voi olla ihan mahtava. Hän kertoo muun muassa Selectistä, jolla lapsena pelasi kavereiden kanssa pihalla Malmössä.
”Se oli kuminen ja siinä oli tähtikuvioita. Mitä enemmän se tömähteli maahan ja soraan, sitä enemmän se kului ja kuoriutui – ja niin siitä tuli täydellinen.”
Se, miten Zlatan tuo esille sen, miten rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan Helenaa on myös sellaista, mitä toivoisi monelta muultakin mieheltä. Helena-vaimo on hänen rinnallaan kestänyt ja rakastanut, hoitanut kotia ja lapsiaan. Voi vaan kuvitella, kuinka monikaan ei ehkä olisi pystynyt siihen, mutta koko pesti taitaa perustua siihen, että heillä on onnistunut suhde.
Ihan parasta on vielä se, miten rakkaita hänen poikansa ovat! Kun Zlatan ottaa Italiasta videopuhelun nuoremmalle pojistaan:
– Minulla ei mene hyvin, Vincent sanoo videopuhelussa
– Mitä on tapahtunut?, minä kysyn.
– Minulla on ikävä sinua. Tuntuu siltä kuin joku olisi työntänyt tikarin sydämeeni ja kääntänyt sitä pari kierrosta.
Kirjassa on todella paljon sitä, millaista peliä se maailmalla on ammattijalkapalloilijan kannalta. Melko hyytävää ja siitä on leikki kaukana, kun pelataan tosissaan. Managerit, agentit ja kaikki muut kuvioissa liikkuvat, tuovat oman mausteensa kaikkeen ja siitä selviämiseen tarvitaan lujaa luontoa. Kun sitä kaikkea luki, niin jo vain nousi verenpaine.
Vaan onpa erittäin suositeltava kirja ihan kaikille. On hyvä tietää, mitä joukkueurheilu voi olla aivan huipulla. Jos siitä maksetaankin, niin ei se helppoa ole, kun pitää kestää ne kaikki sivuvaikutukset.
