Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Gabriel on perinteinen duunarimies, joka aikoinaan kiinnitti enemmän huomiota työhönsä teurastajana kuin omaan perheeseensä. Rutiinilla sujuvat eläkepäivät kuitenkin suistuvat raiteiltaan, kun hänen poikansa vaimonsa kanssa yllättäen adoptoi pienen Qinayan Perusta. Gabrielia ajatus ei erityisemmin innosta, onhan kyseessä ventovieras lapsi eikä heillä ole edes yhteistä kieltä. Qinaya kuitenkin sekoittaa pakkaa odottamattomalla tavalla ja pistää Gabrielin kysymään mitä perhe ja rakkaus omaan lapseen lopulta tarkoittaa.
Tästä lyhyestä esittelystä on helppo kuvitella minkälainen tarina The Adoption oikein on – ja tuo ensivaikutelma ei voisi olla enempää väärässä. Käsikirjoittaja Zidrou potkaisee aikamoisen kierrepallon ja yllättää lukijansa täydellisesti, sillä tarina ei todellakaan etene niin kuin voisi kuvitella. Enempää yllättävästä juonesta ei kannata sanoakaan, mutta aplodit Zidroulle, tarina on todella hienosti rakennettu.
Paitsi juoni, niin sarjakuvan näkökulma on poikkeuksellinen. Lapsettomuuden tuska, rakkaus omaan lapseen ja perheen merkitys ovat perinteisesti asioita, joita käsitellään lähinnä naiseuden kautta. The Adoption tarjoaa harvinaisempaa ja erittäin tervetullutta miesnäkökulmaa, eikä pelkästään Gabrielin, vaan myös eri sivuhenkilöiden kautta. Lopputulos on melankolinen, kaunis ja lopulta jopa toiveikas, vaikka aika pohjalla välillä käydäänkin.
Hienon tarinan tuo eloon piirtäjä Arno Monin, jonka tyyli edustaa ranskalaista sarjakuvaa parhaimmillaan. Yksityiskohtaista, ilmeikästä ja elävää jälkeä on ilo lukea. En varmaan koskaan totu siihen, miten paljon lahjakasta väkeä ranskalaisten sarjakuvien parissa oikein työskentelee.
Arvostelu jää poikkeuksellisen lyhyeksi, mutta se johtuu siitä, että sarjakuvasta on vaikea kirjoittaa enemmän paljastamatta liikaa. Kannattaa siis lukea ja yllättyä, hieno lukukokemus!
