Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ada Gootti -kirjoja ei ole voinut olla noteeraamatta, sen verran tyylikkään näköisiä ne ovat kimaltelevine sivujen reunoineen. Meilläkin ne on luettu, mutta itse tartuin nyt ensimmäistä kertaa tämän kolmannen osan kohdalla.
Ada Gootti ja Humisevan karju on nimensä veroinen: viktoriaanista gotiikkaa, jossa viittaillaan kirjallisuuteen, minkä ehditään. Ada Gootti on lordi Gootin, Englannin merkittävimmän pyöräilevän runoilijan ainoa lapsi ja asuu Kalmatollon kartanossa seuranaan hyvin sekalainen joukko ilmestyksiä.
Kirjan juonena on joululoma, jolloin kartanossa järjestetään kirjallinen koiranäyttely, johon tunnetut kirjailijat osallistuvat koirineen. Mukana ovat muun muassa Sir Walter Skotti Ivanhoe-koiransa kanssa, Karu Austen hampshirensinisenvihikoiransa Emman kanssa, Georgie Eliot Middlemarch -koiransa kanssa ja niin edelleen – kirjallisuusviittauksia suorastaan tihkuu.
Siinä sivussa Ada tutkailee ystäviensä kanssa Kalmatollossa tapahtuvia mystisiä käänteitä: outoja jalanjälkiä, pureskeltuja kenkiä, öisiä ulvahduksia, kadonnutta kinkkua… Jotakin outoa on tekeillä. Kaikkea tätä on kuorrutettu todella tuhdilla annoksella huumoria, sanaleikkejä ja yleistä hölmöilyä, joka ainakin meillä upposi kymmenvuotiaaseen lukijaan kuin kuuma veitsi voihin.
Tämä oli monella tavalla mielenkiintoinen kirja. Jaana Kapari-Jatta on tehnyt hyvää työtä suomennoksen kanssa; sanaleikkeineen kirja ei varmastikaan ole sieltä helpoimmasta päästä suomentaa. Olisi hauskaa vertailla suomennosta alkukieliseen.
Päällisin puolin kirjailijan itsensä kuvittama kirja vaikuttaa aika fantastiselta tuotteelta: näin tyylikkäästi tehty kirja on ilo silmälle ja varmasti kustantajalle helppoa myytävää. Eipä kieltämättä ole suuri harmi, että kirja on näin hyvän näköinen.
Kolmantena mielenkiintoista on viittausten määrä. Tässä kohden on selvästi ajateltu aikuislukijoita, kirjan varsinainen kohderyhmä ei varmasti ymmärrä näistä mitään. Lapsille ääneen lukeva aikuinen saakin iloa, ja kuvittelisin että varsinkin aikakauden kirjallisuutta tunteva aikuislukija saa oman ilonsa kirjasta.
