Australialaisen AC/CD:n tarina on kerrottu moneenkin kertaan erityyppisissä kirjoissa. Tunnetun rock- ja musiikkikirjojen sekä elämäkertojen tekijän versio yhtyeen historiasta ei tuo esille oikeastaan mitään uutta, mutta on tähän saakka bändistä julkaistuista kirjoista varmasti komein ja kaunein katsella. Sen hyvänä puolena on myös riittävä ajankohtaisuus. Opus kattaa ajat aina uusimman studiolevyn, Black Icen, jälkeiseen aikaan asti.
AC/DC High Voltage Rock’n’Roll on komea, painava kahvipöytäkirja, joten sänkylukemiseksi tästä ei ikävä kyllä ole. Kirja on taitettu myös mielenkiintoisen rätväkästi, hyvä ja runsas kuvitus perustuu suurelta osin vanhoihin live-otoksiin. Lisäksi mukana on täällä vähemmän nähtyjä australialaisia levykansia sekä kiertue- ja keikkajulisteita. Varmasti erikoisuutena kannattaa mainita superfani Bill Voccian mittava AC/DC-kokoelma, josta löytyvät kaikki kuviteltavissa olevat vinyylisingleversiot, pääsyliput, kiertuepassit, flyerit, patchit, rintanapit ja kaikki muu kuvitusta kivasti elävöittävä härpäke.
Live-kuvat eivät ole aina niitä terävimpiä, mutta fiilistä taatusti riittää sitäkin enemmän. Rock’n’roll-kirjoja keräilevälle voi tulla myös kiusaus hankkia vielä jotakin — harvan bändin tarina on nimittäin julkaistu myös sarjakuvana. Ihan itsellenikin uutta nippelitietoa eli Rock ’N’ Roll Comicsin numero 22 sisältää nimittäin senkin ja tätä tuskin löytyy helposti edes divareistakaan. En ole kyllä tarkistanut — ehkäpä pitäisi!
Kirjan teksti on asiallista ja kohtuullisen selkeääkin, joten mitään hekotteluja tai häröilyä lukemisesta tuskin seuraa. Asiantuntijat ovat kertoneet, että kirjassa on parikin virhetietoa (tai kömpelöä ilmaisua), joka ei johdu siis välttämättä suomalaisesta käännöksestä. Tämä koskee siis ”kaksinkertaista timanttilevyä”, joka Suomessa tarkoittaa platinalevyä… Muutoin teksti on mielestäni kuvien tukena sopivasti tasapainossa, jos kuvat joskus ovatkin epäskarppeja ja meno lavalla melkoista, teksti puolestaan kulkee tasaisesti, sujuvasti ja helppolukuisesti. Kuvia tässä kirjassa on lähteiden mukaan yli 400.
Teksti voisi siis olla viihdyttävämpääkin, mutta ainakin minulle kirja oli esteettinen elämys varsinkin samalla musiikkia kuunnellessa. Varmasti tämä on ainakin fanien mieleen. Toki tämä on myös ensimmäiseen bändistä kertovaan kirjaan tutustuville erinomainen opus. Suosittelen kaikille rock’n’rollin ystäville — oikein hyvä perusteos bändistä, komea katsella ja selailla myöhemminkin eli ei mikään yhden illan ilo.
Mukana on ollut useampiakin taustatietojen antajia, kuvaajia ja niin edelleen. Tekstin pohjana on käytetty runsaasti myös lehtiartikkeleita ja muita yhtyeestä kirjoitettuja kirjoja tekijän oman, lähinnä raportoivan, tekstin lisäksi. Valittu diskografia on myös mukana – faktatiedot pitänevät hyvinkin paikkansa. Kokoa ja näköä siis riittää eikä sisällöstäkään ole mielestäni tingitty.