Oho joko tää on. No niin. Aava, moi, minä täällä, mä, tota. Helvetti. Vastaaja on niinku puhuis valtavaan tyhjyyteen, Siiri nyt hiljaa isi on puhelimessa, anteeks, siis mä, mä halusin vaan sanoa että. Että me ollaan täällä. Minä ja Siiri. Tää viikko vaan. Menossa tonne noin, mikä se on, sano Siiri mikä se on se. Niin just, tramppapuisto. Trampoline park. Olis kiva nähdä.
Enni Vanhatapion esikoisromaani kertoo kolmesta nuoresta. Olavi kohtaa kesällä 2006 kaverinsa taidenäyttelyn avajaisissa nuoren naisen, joka kiinnittää Olavin huomion. Hän on Kaisa, jonka luona Olavi kohtaa myös pikkusisko Aavan.
Kymmenen vuotta myöhemmin Aava asuu Lontoossa, jonne Olavi – nyt Kaisan ex-mies – on saapunut. Olavin Aavan puhelinvastaajaan jättämä viesti saa Aavan pudottamaan puhelimensa ja oksentamaan ikkunasta. Aava kuitenkin kohtaa Olavin ja tämän tyttären ja samalla menneisyytensä.
Kaisa on nimittäin poissa ja tapa, miten kaikki on mennyt, on ollut kovin traumaattinen niin Olaville kuin Aavallekin. Tarina etenee eri aikatasoille, näyttäen samoja tapahtumia välillä eri näkökulmista, antaen sekä Olavin että Aavan katsella ja kertoa Kaisan tarinaa.
Kaikki etenee pääasiassa puhekielisen dialogin muodossa. Vanhatapio merkitsee puhujia harvakseltaan, eikä juuri harrasta välimerkkejä, joten tekstissä on paikoin tiettyä tulkinnan vaikeutta. Se sopii kuitenkin asiaan ja kirjassa on tavoitettu hyvä puhekielisyyden tuntu, teksti soljuu luontevasti.
Absentia on moderni, tyylikäs romaani paluusta menneeseen.