Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Transihmiset alkavat näkyä kotimaisessa kirjallisuudessa enemmän ja enemmän. Mona Blingin viimevuotinen tietokirja 23 transmyyttiä ravisteli ansiokkaasti myyttejä ja nyt Mira Eskelisen Aavistus kertoo romaanin keinoin, millainen transitioprosessi voi olla. Teos on, kuten transihmiset joskus, luokituksia pakeneva: se on romaani, mutta päähenkilön nimi on Mira Eskelinen ja tarina on hyvin henkilökohtainen; toisaalta Aavistus ei tunnu sillä tavalla fiktiiviseltä, että se olisi autofiktiota.
Transitiotarina tämä kuitenkin on. Se alkaa kaapista tulemisen hetkestä, jolloin vihdoin yli kaksikymppisenä Mira on vihdoin julkisesti Mira, transsukupuolinen nainen. Mutta mistä kaikki alkoi? Alkoiko se Halloween-bileistä, joissa tapahtui ensiesiintyminen naisen asussa? Vai 19-vuotiaana sivarina teatterin varastosta löytyneestä upeasta smaragdimekosta, jota oli pakko saada kokeilla? Vai jo pienenä lapsena?
Selkeän narratiivin tarve ohjaa Miraa pohtimaan näitä kysymyksiä. ”Milloin tiesit”, mikä kysymys se nyt on. Milloin itse tiesit olevasi cissukupuolinen? Mutta ollakseen turvallinen, uskottava ja hyväksytty, transihmisellä on oltava selkeä tarina. Sitä edellyttää jo transpoli. Lukekaapa joskus Instagramista @transpolitiikka-tilille lähetettyjä kuvauksia transpolin toiminnasta. Tässä kohtaa Mira on onnekas: hänellä ei ole taustallaan mielenterveysongelmia ja hän pystyy performoimaan sellaista naiseutta, mitä transpoli häneltä odottaa.
”Kyllä sulla toi vaihe kohta menee ohi”, Mira saa kuulla. Silloin korot, hameet, push-upit, punatut huulet ovat tärkeä suojakuori; on turvallista, ainakin turvallisempaa, mennä läpi cisnaisesta. Mekot ovat sitä paitsi ihania. Mutta ehkä kommentoija ei sittenkään ollut ihan väärässä: myöhemmin Mira löytää itsestään toisenlaisen naisen. Kun Mira saa hormonit ja lopulta myös vaginoplastian ja on nainen myös keholtaan, löytyy kenties enemmän uskallusta leikkiä sukupuolirooleilla.
Mielenkiintoista on myös Miran pohdiskelu kaksoisvalotetusta menneisyydestään, tilinteko miehenä eletyn nuoruuden kanssa. Elämä ennen Miraa on tietenkin tapahtunut ja totta, mutta samalla kuitenkin jollain tavalla sepitettä. Mutta vaikka kirjassa kuvataan paljon epävarmuutta, epäröintiä, itsensä kyseenalaistamista ja muuta vaikeaa, Aavistus ei kuitenkaan ole kärsimystarina, vaan kuvaa transsukupuolisuutta ilon kautta. Kirja on täynnä ystävyyttä, rakkautta ja seksiä. Yhteisön voima kiteytyy hyvin, kun Mira pohtii ystävänsä kanssa, millaista elämä olisi, jos sukupuoli olisi arvattu lapsena oikein:
Tahdon ajatella samoin, että trans olisi silti kutsunut minua, muodossa tai toisessa, että olisin löytänyt tieni kohti jonkinlaista sukupuolivinoumaa. Trans on minun voimani, minun yhteisöni. Se on minun rakkauteni, majakkani, vapauteni. En haluaisi elää ilman sitä.
