Aavikon tyttäret on sekä Nura Farahin esikoisteos että ensimmäinen maahanmuuttajan suomeksi kirjoittama teos. Kirja ei yllätykseksi kerro vieraaseen maahan muuttamisesta saati Suomesta.
Aavikon tyttäret kertoo Khadijan tarinan pienestä tytöstä vanhaksi naiseksi Somaliassa itsenäistymisen kynnyksellä. Khadija on unelmointiin taipuvainen, mutta koska on tyttö, ei haaveilu ole soveliasta. Perheeseen kuuluu isän ja veljen kuoleman jälkeen vain tiukka äiti. Tyttönä hän saa kuulla vain kaikkea, mitä tytöt eivät saa tehdä. Khadijasta kasvaa kuitenkin nuori kaunis nainen, joka saa tunnustusta runonlausujana, naitetaan vanhemmalle miehelle ja saa ensimmäisen vaimon vihat päällensä. Khadijan kypsyessä naiseksi hän synnyttää monta poikaa sekä pari tyttöä ja taistelee asemastaan vaimona.
Aavikon tyttäret on omalla tavallaan feministinen teos. Siinä ei mässäillä naisten huonolla kohtelulla, vaan eletään kulttuurissa, jossa asiat ovat toisin. Asiat eivät muutu vain haluamalla niiden muuttuvan. Pitää olla rikkomassa rajoja, ja muutokset saattavat näkyä vasta seuraavissa sukupolvissa. Järjestetyssä avioliitossa voi oppia rakastamaan asemaansa ja nauttia hyvästä kohtelusta, mikä ei ole kaikille itsestään selvää. Itsenäistymisestä ja vapauden tarkoituksesta voi olla montaa mieltä. Onnellisuuteen tarvitaan lopulta aika vähän.