Hannu Leimun debyyttisarjakuva Kadonneet oli piristävä näky suomalaisessa sarjakuvakentässä. Teos oli komea ja jykevä selviytymistarina, joka keräsi paljon positiivista huomiota. Aavikon reiteillä on hyvin samankaltainen teos.
Aavikon reiteillä on mustavalkoinen sarjakuva, jossa aseistautunut kuriiri ottaa tehtäväkseen kuljettaa mittaamattoman arvokasta lastia. Kuriirilla on seuranaan vain androidi; ihmisen kaltainen robotti. Samassa tehtävässä hän on ollut ennenkin ja asiat ovat menneet hyvin. Tällä kertaa kuitenkaan ei mene ja aavikolla pätevät omat lait.
Vaikka sarjakuva on suhteellisen suoraviivaista toimintasarjakuvaa, on siinä läsnä Leimulle ominainen vertauskuvilla, unilla ja muilla abstrakteilla asioilla leikittely. Tämä on toteutettu varsin rohkeasti: kirja nimittäin aloitetaan sattumanvaraisella kotiinpaluu-unikuvalla, joka jättää lukijan ihmetyksen valtaan. Rohkeana pidän myös tarinan kuljettamista pelkin kuvin.
Toimintaa ja seikkailua riittää, mutta kirjan ytimessä on päähenkilön ihmissuhteet. Hänen yksipuolinen suhteensa robottiin, kaipuu siihen että joku välittäisi ja sattumalta tavattu paimenpoika. Kaikkien näiden kautta paljastuu tarina elämässä selkään ottaneesta vartijasta, joka etsii paikkaansa.
Aavikon reiteillä on pakollista luettavaa suomalaisen sarjakuvan faneille. Sen vahvuutena on tarinan kertominen rivien välissä.