Aavetaloja ja ihmiskohtaloita ja vuorossa osa 2. Se noudattelee samaa kaavaa kuin ensimmäinenkin osa. Eli hyytävä matka Suomen historiaan jatkuu.
Kohteita on jälleen kaksitoista ja heti ensimmäisenä on Anjalan kartano, minulle ehkä se tutuin, jossa olen käynyt lukemattomat kerrat. Silti oli mielenkiintoista lukea, saada tietoa siitä, mitä siellä on tapahtunut, vaikkapa vain kertauksena. Niin, ja kuka on se Harmaa rouva, kun se ei ole Mathilda Wrede, joksi sitä moni on luullut.
Mauri Karvonen valottaa joka kohteesta sen historian ja ne ihmiset, jotka ovat siellä asuneet. Ne ihmiskohtalot, jotka mahdollisesti voisivat kohteissa kummitella tai jos eivät kummitella, niin ainakin näyttäytyä. Heitä on siellä nähty ja koettu usean henkilön toimesta.
Tässä kirjassa kohteina ovat monet kartanot, Oulun linna, Hotelli Seurahuone Helsingistä, Toivolan vanha piha Jyväskylästä ja jopa kokonainen kaupunki, joka on Kristiinankaupunki. Herää heti mieleen, että olisikohan siellä käytävä. Miten Joensuun kaupungitalo on päässyt kirjaan, niin siksi, että sillä on melkoinen ansioluettelo siitä, mitä rakennuksessa on tapahtunut.
Kuvitus on edelleen sitä luokkaa, että se kantaa koko kirjaa ja sen sanomaa. Kuvissa voisi melkein nähdä jotain, hyvällä mielikuvituksella. Näitä kirjoja on hyvä pitää omassa hyllyssä, koska niiden tieto ei vanhene!