Aavetarinat elävät uutta kultakautta. Aihepiiri on ollut esillä monissa medioissa. Tiina Hautala sukeltaa Aaveiden Vaasa -kirjassaan Vaasan yliluonnolliseen perimätietoon. Hän ei ole ensimmäistä kertaa tutustumassa Vaasan yliluonnolliseen historiaan, sillä hän on kirjoittanut myös vuonna 2016 ilmestyneen Aaveiden kaupunki : Kummitustarinoita Vaasasta -kirjan.
Aaveiden Vaasa esittelee kymmenen kohdetta, joissa uskotaan kummittelevan. Kirja esittelee esimerkiksi millainen on entisen vapaapalokunnan, nykyisen kulttuuritalo Fannyn, tiloissa havaittu peilaileva palomies tai Wasa teaterin pieni primadonna.
Yleensä tällaiset kirjat tarjoavat vain pintaraapaisun tapauksiin, mutta Aaveiden Vaasa esittelee tapauksiaan laajasti ja rönsyilevästi. Jokaisen kohteen yhteydessä on myös Suvi Karin taidekuva. Ne ovat omiaan maalaamaan tunnelmaa. Kirjan lopussa on vielä lähdeluettelo niille, jotka tahtovat sukeltaa tapauksiin vieläkin syvemmin.
Kirjan tarinat on kirjoitettu hieman liiaksi kummituksiin uskovaan sävyyn. Tämä lienee kirjan pääkohderyhmää miellyttävä tyyliseikka. Silti, kuten Tiina Hautala esipuheessaan sanoo, aavetarinoista voi nauttia yhtä kaikki, uskoipa ilmiöön tai ei. Tämän voi allekirjoittaa täysin: kirjan parissa viihtyy skeptikkokin, joka on vain mielenkiintoisten kummitustarinoiden perässä.
Aaveiden Vaasa on mielenkiintoinen kirja. Se toimii mainiosti pimeiden iltojen lukemiseksi ja sitä voi suositella esimerkiksi kummituskävelyistä pitäville.