Kansikuva ei anna oikeastaan mitään viitettä siitä, mitä tarjolle tuodaan. Kyseessä on lähes perinteinen lännentarina, mutta melkoisen vapaasti käsiteltynä. Eletään hiljaisessa kaivoskaupungissa, jota pitää vallassaan vain yksi henkilö. Kun muukalainen saapuu kaupunkiin, alkaa tapahtua. Villinä yksityiskohtana mies ei heti tartukaan aseeseen; hän puhuu Marxin oppien mukaan työläisten vallankumouksesta ja viittaa usein Pääomaan… Ei mitenkään yllättäen tyytymättömiä kaupunkilaisia löytyykin useita.
Aave – niin, ehkä kannattaisi lukea koko tarina. Kerrottakoon kuitenkin, että eräs henkilöistä joutuu ammutuksi sekä haudataan hiljaisuudessa… kunnes hän ilmestyy salamyhkäisesti takaisin kaupunkiin. Tarina etenee muuten aika mukavasti eikä tyhjiä hetkiä oikeastaan löydy, tarina pitää otteessaan hyvin. Tekijät antavat selkeästi kunniaa eräille ohjaajille, moninkin eri tavoin. Tarkalla lukijalla voi olla myös hauskoja havaintoja tarinaa uudelleen sekä hieman tarkemmin katsellessa. Mukavan lisän juoneen tuovat tyypillinen juoppo sanomalehden toimittaja eli myös sen ainoa työntekijä sekä vallitseviin oloihinsa tyytymättömät työläiset. Panoksena on kuitenkin kaupungin tulevaisuus ja sen eteen tehdään kyllä lopulta myös ideologista työtä.
Kuvitus on mustavalkoista, työskentely suurimmalta osin hiukan rosoista. Silti löytyy mainioita yksityiskohtia, kunhan asiaan paneutuu. Toki tarina sinänsä on hyvin lähellä peruslänkkäriä eli aseet puhuvat usein ja jämäkästi. Meikäläistä kuitenkin miellytti hieman erilainen juoni sekä viittaukset muuhunkin kuin karjaan, kultaan tai pankkiryöstöihin. Mukava yllätys, sillä perinteiset länkkärisarjakuvat eivät juuri ole olleet mieleeni. Tätä uskaltaa suositella kaikille sarjakuvan sekä – ehkä hieman yllättäen – myös elokuvan ystäville!