Tämän sarjakuvan aiheena on transgender-nuoren elämä. Mikä ihmeen elämä? Yritys elää yhteiskunnassa, joka ei hyväksy tietynlaista erilaisuutta. Masennus valtaa mielen väkisin ja ajatukset pyörivät omaa rataansa. Hänhän vain haluaa perheen ja olla rakastettu. Onko se väärin? Ilmeisesti… Rahaa sukupuolenvaihdokseen tarvittaisiin paljon, eikä hän ilmeisesti edes kykenisi töihin. Yhteiskunta vihaa ja potkii päähän, rakkaus on ehdollista ja ihmisten apu pelkkää tykkäämistä Naamatussa.
Ulos meneminen pitkän sisällä vietetyn ajan jälkeen saa maailman tuntumaan vielä vieraammalta ja pelottavammalta. Itsemurhakin on jo pitkällä suunnitelmissa, mutta kohtalo pilailee julmalla tavalla tässäkin ratkaisussa. Lopulta hän suuntaa kuitenkin takaisin kotiin, koneen ääreen, viihtymään netin syövereissä ja pimeässä. Siellä on turvallista ja hänetkin hyväksytään. Juuri sellaisena kuin hän on.
Mustavalkoinen albumi vaikuttaa ensin varsin masentavalta, mutta toiseen kertaan luettuna ja katseltuna mukana on kuitenkin toivoa paremmasta ja asiallisuuskin korostuu enemmän. Piirrosjälkikin on mielestäni tunnetiloihin verrattavissa ja itse pidin kovasti sen muuntautuvuudesta, samoin kuin tilankäytön monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta.
Albumi laittaa lukijansa varmasti ajattelemaan ja asettumaan kertojaminän asemaan. Toivottavasti se tuo siten myös lisää suvaitsevuutta. Tarina kestää hyvin ja piirrokset tukevat sanomatta jääviä asioita, toki myös kertomusta muutenkin. Ehkä upeimpina pitäisin muutamia kaupunkikuvia, joissa on todella tunnelmaa.
Aave lasin takana on erittäin mielenkiintoinen albumi, jonka ei toivoisi jäävän vain marginaaliryhmien luettavaksi! Tee kerrankin poikkeus – osta iltapäivälehden sijaan vaikkapa tämä sarjakuva; ainakin saat sisällöllisesti ja laadullisesti taatusti parempaa vastinetta rahalle.