88. Sivumäärä sopiva palindromikirjaan. Luetpa tuon etu- tai takaperin: sama tulos. Runojen lukumäärä ei aivan stemmaa. No jaa, kääntäen kyllä: 69.
Olemme leikin äärellä, suomen kielestä on moneksi. Se vääntyy helposti ristikoiksi, piilosanoiksi ja nyt Pekka Kytömäen tapauksessa palindromeiksi. Höpöpuhetta siis puhe kielemme vaikeudesta, päinvastoin: puhukaamme monimuotoisuudesta ja joustavuudesta, elastisuudesta.
Otetaan malliksi lallatus eli runo Soittoniekan satulassa, tässä isoin kirjaimin:
OI, HAE LELU! / KUULE LAULUA, / LALLATUSTA / RATSUT ALLA, / LAULUA. / LELU-UKULELEA HIO.
Voi olla että tosikkoaikuisille, joillekin poliitikko-Paavoille, moinen leikittely ei mene niin sanotusti himaan, mutta meille lastenmielisille aikuisille sekä lapsille uppoaa niin että hörähtelynhöyry päästä pääsee. Ainakin minä innoissani näitä kirjaan asti päässeitä harvinaisuuksia luin. Edellisestä palindromilukukokemuksesta olikin jo aikaa: Sami Liuhto: Ilonirunonurinoli.
Ovat nämä taitavia sananviljelijöitä – alansa seppoilmarisia!
Kytömäen kokoelmasta löytyy Trumpia, Putinia, Niinistöä, Sipilää monelle mutkalle taivutettuina, kuin myös tavisten elämänkulkua ja elonkulun ohjeistusta viimeisen päälle hiottuna.
Klapimies näyttää miten rikastutaan ja rahoiksi lyödään. Poliisimiestä ohjeistetaan pyttypoliisintehtävissä:
”Tulet, huuhtelet nuukana, kuuntelet huuhtelut.”
Ja ukitkin saavat oman ajassapysymisohjeensa runossa Hiustenleikkuu 10 mk:
”Ikkuna kutsuu tuunaamaan uutuustukan, ukki!”
Näppärää, tietysti kömpelöäkin paikoin. Aasinsilloin on pakko mennä, sen verran suppeissa rajoissa kieli kuitenkin joutuu laklattelemaan.
Mutta, kaiken kaikkiaan:
Tässä kirjaa veitikoille – tosikot älkööt vaivautuko! Sanalegoleikit odottavat.