Aapine on yksi niistä monista kirjoista, jossa pääideana ovat runot eri kirjaimiin liittyen. Tässä erona muihin on murre: tekstit on kirjoitettu lounaismurteella. Aakkosteeman lisäksi runoilla ei ole oikein muuta yhteistä teemaa, vaan aiheet vaihtelevat laidasta laitaan.
Lyhyiden runojen lisäksi loppuun on lisätty kolme pidempää runotarinaa, murresanasto ja paasausosioksi kutsuttu tietopaketti luonaismurteesta. Tämä tietopaketti oli hyödyllinen ja kiinnostava kaltaiselleni wannabe-kielitieteilijälle.
On vähän niillä rajoilla, onko kirja enemmän aikuisille vai lapsille suunnattu. Minä kyllä pidin siitä, mutta en silti välttämättä lukisi kirjaa ensimmäisenä runokirjana lapselle tai antaisi sitä oikeaksi aapiseksi lukemaan opettelevalle. Ehkä se johtuu siitä murteesta..? Ääneen luettuna kirja taitaa olla parhaimmillaan, joten se sopii hyvin perheen yhteisiin lukuhetkiin.
Pääkaupunkiseudulla kasvaneena en ole aina ollut mikään erityinen murre-fani, mutta jo Laaksosen aikaisemmat teokset ovat lisänneet omaa arvostustani murteita kohtaan. Eri murrealueilla asuvienkaan ei kannata jättää kirjaa lukematta, vaan mielummin ottaa se mukaan omaan lukupinoon.