Maailmankirjallisuuden klassikkoteos vuodessa pitää tulevan kirjastonhoitajan tiellä.
Ääni ja vimma kertoo Compsonien perheestä, Amerikan Etelässä, suunnilleen aikavälillä 1920–1945. Maailmaa katsotaan Compsonien perheen jäsenten (joihin kuuluvat myös neekeripalvelijat) silmien kautta. Ja koska he eivät ole mikään seesteinen perhe, teos on yhtä hypnoottista sielunmaisemaa.
Aika liikkuu eteen- ja taaksepäin varoittamatta ja arvaamatta, henkilöt ovat välillä lapsia ja välillä aikuisia, nimet sekoittuvat eikä kaikkia asioita edes kirjan sivuilla lausuta. Olisikin ihan mahdotonta saada tapahtumista mitään selvää ilman myöhemmin lisättyä liitettä, jossa perhe Compson esitellään perinpohjin.
Hahmot ovat niin surkeita ja kohtalot niin satuttavia, ja hulluutta ilmentävä (tai hipova) kirjoitustyyli niin mukaansa tempaava, että luullakseni muistan Faulknerin vielä pitkään.