Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mika Pekkolan esikoisteos ei ole mikään helppo kirja. Se on kauhuromanttinen kuvaus ahdistavassa uskonnollisessa yhteisössä kasvavasta Aamu-tytöstä, joka löytää seksuaalisuutensa ja kohtaa yhteisöt kahleet ja rajat.
Aamun kirkastus on kuitenkin jotain hieman muuta kuin mitä tuosta kuvauksesta voisi odottaa. Itse ainakin yllätyin. Ensin petyin, sitten vain yllätyin.
Pekkola tykittää koukeroista ja mutkikasta kieltä, joka ei sano mitään suoraan. Kirja on täynnä pateettisia, jopa noloja kielikuvia ja lauseita, jotka tuntuvat jopa parodisilta. Vai mitä tuumitte tästä?
Irvokkaana vastakohtana perhosten huolettomalle kauneudelle työntyi luolan pohjalta yhä kuplivan pinnan alta esiin raajoja, päitä ja ruumiita. Nämä puoliksi mädäntyneet ruhot yrittivät avata puoliksi hajonneita suitaan ja yrittivät sanoa heille jotain, mutta niiden suusta pulppusi samaa visvaa, joka kupli heidän ympärillään luolan pohjalla muuttuneena osittain kaasuksi ja tihkuen kammion pysähtyneeseen ilmaan väkivaltaista pärskähdysten ja hallitsemattomien suihkauksien yhdistelmänä.
Että näin. Teksti on tällä tavalla paksua ja visvaisilla, liioitelluilla adjektiiveilla kuorrutettua puuroa läpi kirjan. Mietin tovin, vinkkaanko vai enkö, mutta päädyin kuitenkin vinkkaamaan. Luin itse kirjan läpi aika nopeasti ja vaikka tapahtumista ei oikeastaan käteen mitään jäänytkään, kirjan tunnelma oli kuitenkin vahva ja kiehtova. Teksti oli kaikessa tunkkaisuudessaan hyvin erilainen ja epätavallinen lukukokemus, ja siksi mielenkiintoinen.
Aamun kirkastus ei sovi joka makuun, mutta lukijalle, joka arvostaa kirjoissa vahvaa tunnelmaa, tarjolla on tukevaa tekstiä.
