Lars Sund: Aamu-unisen lintubongarin vuosi

Reilut kymmenen vuotta sitten Lars Sund kirjoitti rakkaimmasta harrastuk­sestaan, lintujen tarkkailusta, kauniin kirjan Aamu-unisen lintubongarin tun­nustukset. Sen lyhyehköissä päiväkirjamerkinnöissä Sund kuljetti lukijan mu­kanaan kotikaupunkinsa Uppsalan seuduille monenmoisia kiehtovia lintulajeja seurailemaan. Koronavuonna 2020 vanha lintumies on jälleen liikkeellä, ja uusi päiväkirjamainen Aamu-unisen lintubongarin vuosi alkaa hahmottua. Lyhyissä tarinoissa tavataan kymmeniä lintulajeja. Kirjan kuvaliitteen valokuvat ovat Sundin itsensä ottamia.

Lars Sund ei ole kovin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Hän kokee vahvasti, että elämme keskellä ekokatastrofia, joka on vain kiihtymässä. Omassa kirjoit­tajantyössään hän on käsitellyt viime aikoina suureksi osaksi ilmastoasioita, ja ne heijastuvat myös hänen lintuharrastukseensakin. Toistuvasti hän palaa sii­hen, kuinka eteläiset lajit valtaavat tilaa kylmään sopeutuneilta linnuilta, kuin­ka monimutkaiset ekosysteemit saattavat heilahdella pientenkin muutosten kautta. Syyllinen on selvä: ihminen. Myös koronapandemia vetää vakavaksi. Vitsaus koettelee Ruotsia pahasti, eivätkä lintubongaritkaan siitä osattomiksi jää. Lintujen tarkkaileminen, niistä haltioituminen, jää pakokeinoksi keskellä synkkiä uutisia. Rauhallinen harrastus tuo sisältöä keskelle kiinni menevää yhteiskuntaa.

Pitkään Ruotsissa asunut Pohjanmaalta kotoisin oleva Lars Sund on omasta mielestäni yksi aivan parhaista kirjailijoista, ja vaikka odotankin kovasti hänen uutta romaaniaan (joka on Aamu-unisen lintubongarin vuoden perusteella te­keillä, jos kohta tuskallisesti), en pane pahakseni tätäkään viisasta kirjaa. Luonto, luonnon monimuotoisuus, tarkkasilmäiset havainnot, niitä on kiehto­vaa lueskella. Sirje Niitepõldin mainio käännös tuo Sundin runsaan ja kekse­liään lintuhavaintokielen suomenkielisen lukijankin nautittavaksi. Tietystä melankolisuudestaan huolimatta Aamu-unisen lintubongarin vuosi on ilman muuta suositeltava teos itse kullekin!