Paitsi aivan ensiluokkainen romaanikirjailija, Lars Sund on myös intohimoinen lintubongari. Hän on harrastanut lintuja pitkään ja nähnyt harrastuksen ja harrastusvälineistön asteittaisen muutoksen kiikareista ja lintulehtien havainnoista hakulaitteiden kautta mobiilisovellusten rariteettihälyttimiin. Myös bongarit ovat muuttuneet pienistä sisäänpäin katsovista porukoista hieman sosiaalisempaan suuntaan. Melkoisella nimihirviöllä Sund lintukirjansa on varustanut: Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset : päiväkirjanlehtiä toukokuulta joulukuulle on toki siinä mielessä hyvä otsikko kirjalle, että se kertoo kyllä aika tarkalleen sen, mitä lukijan kirjalta odottaa sopii.
Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset pitää sisällään yli 50 lyhyttä tekstiä, joiden jokaisen teemana on jokin lintulaji, jonka Sund on onnistunut retkillään bongaamaan. Sund kuvailee kutakin lintua kauniisti, ihastuneesti ja innolla – aidolla rakkaudella. Mutta miksi lukea kirjaa Lars Sundin lintureissuista, ellei kirjalla olisi isompaakin sisältöä. Eikä Sund petä: monet hänet linnuistaan tai bongaustilanteistaan heittävät ajatukset isommille kierroksille. Samalla tulee opittua paljon uutta niin linnuista kuin lintubongauksen tavoista ja historiasta tai luonnosta ja ekologiasta yleensäkin.
Sundin miljöö sijoittuu useimmiten hänen kotikulmilleen Uppsalaan ja sen ympäristöön. Hänen kohtaamansa lajisto on suurimmalta osin tyypillistä Suomellekin, mutta joitakin kiinnostavia harvinaisuusruksejakin Sund pääsee vuosilistaansa piirtelemään. Aamu-unisen lintubongarin tunnustuksia säestää Ika Österbladin kiinnostava kuvitus, jossa synesteetikoksi tunnustautuva Österblad kuvailee lintujen laulua kuvioiden, ei sanatranskriptioiden avulla.
Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset oli mukava välipala vähän raskaamman lukemiston keskelle. Tykkäsin, onhan Lars Sund niin mainio kirjoittaja!