Claes Anderssonin uudessa kokoelmassa vaihtelevat niin tunteet, aika kuin mittasuhteet. Se on kuin kävelisi huoneessa, joka on välillä omassa asunnossa, välillä ulkona suuressa maailmassa ja välillä omassa päässä.
Toistuvia teemoja ovat lapsuus, isäsuhde sekä päivän uutisten aiheuttamat huomiot ja tunnereaktiot. Taide ja jalkapallo taas ovat kuin henkireikiä, mahdollisuus elää hetki toisenlaisessa, Anderssonin näköisessä maailmassa.
”Tuntuu turvallisemmalta ajatella jalkapalloa kuin Ukrainaa.”
Kokoelman pääruno on 31 sivun pituinen Sisäänhengitys, uloshengitys. Se käy läpi laajan tunneskaalan, virtaa voimalla läpi oman elämän pikkuasioiden ja maailmanpolitiikan välillä. Runon kertoja katselee ja kuuntelee, tekee havaintoja ja pukee ne usein melko vimmaisiksi sanoiksi.
78-vuotiaan Anderssonin tekstit yrittävät ymmärtää ja hyväksyä, vaikka oma oikeustaju ja tunteet sotisivatkin vastaan. Hänen kynänsä tekee edelleen erittäin terävää jälkeä.