Mahjong on hieno kiinalainen peli, joka eksoottinen, mutta tutumpi kuin uskoisi: peli on nimittäin rommin, ginirommin ja Rummikubin kaltaisten pelien lähisukulainen. Myös pelivälineet, mahjong-tiilet, ovat monille tutut Mahjong-, Taipei- tai Shanghai-nimellä kulkevista pasianssipeleistä.
Peli on kuitenkin monille vieras ja helppoudestaan huolimatta haastava opeteltava. Netistä löytyy paljon informaatiota, oikeastaan liikaakin, joten hyvä yhteen asiaan keskittyvä kirja auttaa saamaan tiedon sekasorrosta tolkkua. Whitneyn A Mah Jong Handbook on hyvä valinta. Kyseessä on perinteikäs opus, sillä kirjan ensimmäinen laitos ilmestyi jo 1960-luvulla.
Perinteisyys tarkoittaa tässä myös vanhanaikaisuutta: kirja käsittelee vanhaa japanilaista mahjongia, joka oli 1960-luvulla vielä ajankohtainen, mutta jota ei enää nykypäivänä Japanissa juuri pelata. Se ei tässä tapauksessa oikeastaan haittaa, sillä klassinen japanilainen mahjong on yksinkertaisempana aloittelijoille modernia parempi valinta. Valitsin itsekin omaan Tarotista texas hold’emiin -kirjaani monista mahjong-säännöistä samat japanilaiset säännöt (ja hongkongilaisen vanhan tyylin).
Whitney esittelee pelin perussäännöt selkeästi, tarjoilee runsaan valikoiman erilaisia vaihtoehtoisia sääntöjä, kuvaa pelaamisen käytäntöjä ja selittää pisteenlaskun huolella. Lopussa on lisäksi varsin hyvä strategiaosuus, jonka ohjeilla saa vähän otetta siihen, miksi tuuripeliltä tuntuva mahjong on oikeasti vaativa taitopeli. Kirja on lisäksi kaunis ja tyylikäs.