Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Joe Abercrombien erinomaisesta Ensimmäinen laki -trilogiasta on kerennyt vierähtää jo yli kymmenen vuotta. Tässä välissä on tietysti ilmestynyt enemmän tai vähemmän itsenäisiä spin-off -tarinoita, jotka ovat valottaneet Abercrombien luomaa maailmaa ja eräiden ensimmäisessä trilogiassa esiintyvien hahmojen kohtaloita. Odotettu A Little Hatred ei kuitenkaan jatka enää spin-off -linjalla vaan on uuden Age of Madness -trilogian aloitusosa.
Tarina on periaatteessa jatkoa ensimmäiselle trilogialle, mutta aikaa on kerennyt vierähtää sen verran, että uusi sukupolvi on astunut remmiin. Vanhoihin hahmoihin törmätään silti siellä sun täällä, sillä moni uusista hahmoista on vanhan kaartin jälkikasvua. Kunnianhimoinen Savine dan Glokta on tietysti kaikkien lempi-inkvisiittorin tytär, Prinssi Orso on kuningas Jezalin poika, näkijä Rikke on puolestaan Dogmanin tytär ja Leo dan Brock on Finree dan Brockin luupäinen poika. Kirjassa on heidän lisäkseen kolme muuta uutta näkökulmahahmoa, joiden menneisyys myös kytkeytyy tavalla tai toisella aikaisempiin tapahtumiin.
Suurin muutos kirjassa ei kuitenkaan ole sukupolvivaihdos, vaan itse maailmassa tapahtuvat muutokset. Adua on nimittäin kovaa vauhtia teollistumassa ja sen mukana tulee kaikennäköisiä yhteiskunnallisia muutoksia ja ongelmia, kuten historiankirjoistammekin tiedämme. Ensi alkuun kirjan juoni vaikuttaa äärimmäisen suoraviivaiselta; tyytymättömän työväen mahti nousee eräässä kapinalliskaupungissa ja kylmät elämän realiteetit iskevät yhtä sun toista henkilöä naamalle. Totta kai pohjoisessakin taas rettelöitsitään kuten tapoihin kuuluu. Juoni siis kuulostaa ensi alkuun vain kokoelmalta pienempiä kahakoita, mutta toisaalta selvää on, että kaikki ei ole aivan sitä, miltä näyttää.
Trilogian ensimmäinen osa onkin vielä paljolti nappuloiden asettelemista laudalle ja lukijana jää pohtimaan, mikä on se suuri hiirenloukku, jota kohti hahmot ovat vääjäämättä kävelemässä. Se mikä tietysti sitoo tämän uuden trilogian juonen vanhaan on nimittäin Bayazin hahmo. Onko uudesta sukupolvesta pistämään kampoihin vanhalle äijälle vai toistaako historia itseään, on trilogian asettama suuri kysymys, johon saadaan epäilemättä odottaa vastausta aivan viimeiseen osaan saakka.
Uudet hahmot itsessään toimivat oikein mainiosti, tosin Savine dan Glockta tuntui ensi alkuun aivan sietämättömältä tyypiltä, mutta kuitenkin hahmon kehityskaari on sittenkin kirjan mielenkiintoisin. Naiset muutenkin tuntuivat hieman dominoivan tätä ensimmäistä osaa; Savinen lisäksi Rikke ja Vick tulivat erityisesti etualalle, siinä missä kirjan miehet tuntuivat jäävän enimmäkseen niin sanotulle tomppeliosastolle. Erityisesti prinssi Orso tuntui ensi alkuun täysin Jezalin kopiolta, mutta loppua kohti tuntuu selvältä, että Abercrombiella on kyllä kunnianhimoisempia suunnitelmia hahmon varalle.
Kaiken kaikkiaan A Little Hatred oli oikein positiivinen kokemus, joka ei ainakaan tässä vaiheessa tunnu miltään pettymykseltä verrattuna ensimmäiseen trilogiaan. Musta huumori ja moraalittomuuden rajamailla haahuilevat hahmot ovat kaikki taattua Abercrombieta, joten kirjasarjan ystävien kannattaa ehdottomasti tarttua tähänkin. Sen sijaan jos aikaisemmat osat on lukematta niin suosittelen aloittamaan sarjan ensimmäisestä osasta, grimdark-fantasian ystäville Abercrombie on suorastaan pakollista luettavaa.