Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jukka Laajarinne on aiemmin julkaissut muun muassa useita lasten- ja nuortenkirjoja. Uusimman romaanin nimi 72 tulee käsityksestä, jossa hurskaalle muslimimiehelle tarjotaan paratiisissa 72 neitsyttä, mutta nimellä on myös vanhatestamentillinen merkitys: sen mukaan 72 kääntäjää julkaisivat toisistaan tietämättä Mooseksen kirjoista samanlaisen käännöksen. Lisäksi kabbalistisen näkemyksen mukaan taivaassa on 72 ruhtinasta edustaen maailman eri kansakuntia ja puhekieliä. Nämä perinnetiedot ovat siis juutalaisia, mutta Laajarinteen romaanissa puhutaan paljon islamin ja kristinuskon suhteesta.
Päähenkilö Mourad muuttaa kymmenvuotiaana Marokosta Suomeen. Vähitellen perheen tavat muuttuvat islamilaisesta länsimaisiksi: isä juo yhä enemmän ja sitten vanhemmat eroavat, ja pikkusiskosta tulee popbändin laulajatähti. Myös Mourad kasvaa suomalaiseen kulttuuriin: teini-ikäisenä hän tutustuu seksiin, olueen ja kinkkupizzaan. Hän menestyy kuitenkin koulussa ja pääsee opiskelemaan kemiaa, mutta sitten hän päättää kääntyä hurskaaksi muslimiksi, käydä moskeijassa ja viettää ramadania. Mutta miten hänestä kehittyy autopommin asentaja? Miten rauhanomaisen uskonnon harjoittaja päätyy itsemurhapommittajaksi: ”Älä ajattele, mitä tuhoa kanisterit saavat räjähtäessään aikaan. Älä ajattele ruhjoutuneita ruumiita, älä ajattele, miten rikkoutuvat ikkunat leikkaavat lihaa: naisia, lapsia, miehiä.”
Mouradin kasvuvuosien ohella romaanissa kulkee toinen taso. Luvut on nimetty kristillisten naispyhimysten ja marttyyrien mukaan, sillä Mourad päätyy räjähdyksen jälkeen luostariin, jossa erilaiset nunnat hoivaavat häntä merkillisillä tavoilla: kun hän on ihaillut erään kauniita silmiä, hetken kuluttua ne tuodaan hänelle tarjottimella. Paljon muutakin yliluonnollista – ja luonnollistakin – tapahtuu sisarten kanssa.
Kirjan eri tasot luovat omalaatuisen jännitteen. Lukija huomaa pian, että luostarijaksot ovat kaikkea muuta kuin realistisia, kun taas Mouradin kehityksestä Suomessa luodaan hyvinkin havainnollinen kuva. Kirjassa kulkevat rinnakkain useat eri aikatasot, mutta niiden seuraaminen on suhteellisen helppoa. Sen sijaan luostarin tapahtumien kuvaukset saattavat vähän pitkästyttää sellaista lukijaa, joka ei piittaa uskonnollisista tarinoista tai filosofisista pohdinnoista. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin sujuvaa luettavaa ja tarjoaa mielenkiintoisen näkemyksen islamin oppeihin ja käytäntöihin. Ja Laajarinteen suorittamaa massiivista tutkimusta ja taustatyötä voi vain ihailla.
