Vanha törkyturpajuoppo Charles Bukowski (1920–1994) pitää aina silloin tällöin herättää kirjahyllyn horteesta. Suomessa Bukowskin mainetta on jo pitkään pitänyt yllä kustannusosakeyhtiö Sammakko, jonka mittavasta katalogista löytyy myös kirjailijan omille 70-vuotispäiville ilmestynyt novellikokoelma 70-vuotismuhennos: parikymmentä tarinaa elämästä, viinasta, peleistä, naisista ja kirjoittamisesta.
70-vuotismuhennos on kauttaaltaan laadukas kokoelma. Vaikka Bukowskin aiheet ovat luvalla sanoen karuja ja kieli ruokotonta, ei käy kiistäminen sitä, että kirjoittaa hän osasi. Runoilijana suurimman työnsä tehneen kirjailijan rytmitaju on kunnossa myös lyhytproosassa, eikä hengähdyshetkiä lukijalle juurikaan tarjoilla. Ei, Bukowski kirjoittaa suoraa ja brutaalia toimintaa.
Tasalaatuisesta novellisatsista on hankala yksittäisiä huippukohtia nostaa, mutta kyllä kokoelman puolenvälin paikkeilta voi mainita pari helmeä: kirjallisuudenopettajasta kertova Camus sekä huonosta päivällä radalla ja kotona kertova Jockey. Näissä kukkivat paitsi terävä ja naseva kerronta myös Bukowskin viisto huumori ja hieno dialogi.
Kirjan alkuteos sisältää (ainakin uudemmissa laitoksissaan) myös tukun runoja, jotka tästä suomennoksesta on syystä tai toisesta jätetty pois. Toisaalta Bukowskia lukiessa formaatilla ei yleensä ole niin väliä, koska aiheet ja niiden käsittelytapa ovat koko lailla yhteneviä niin lyriikan kuin lyhyempien ja pidempien tarinoiden puolella.
Kaikille 70-vuotismuhennosta ei mitenkään kehtaa suositella paikoin varsin rajun sisältönsä vuoksi. Mutta rentulla on faninsa, ja vaikken palavimpiin Bukowski-intoilijoihin kuulukaan, nautin silloin tällöin hänen tekstistään. Hyvä käännös auttaa asiaa, siitä kiitokset Seppo Lahtiselle ja Henry Lehtoselle. Siis: suositus tälle!